Minä aina Nyt tulee lyhyt tauko – lähden huomenna Böönin Män’iin. Seitsemäs kerta toden sanoo.
Böönin Män’iä ei voi selittää – se vain on joku juttu. Ehkä se on joku Helsingin Taiteiden Yön, Pori Jatsin, juhannussekoilujen ja Kakolan mielisairaalan yhteinen mössö.
BM on aavikolla Nevadassa, Black Rock Desert, joka on kuulemma pohjoisameriikin isoin täysin tasainen aavikko. Siellä ei kasva mitään, ei yhtään (lisää…)
Mulla on ollut mielessä kirjoittaa lisää näistä tajuttomista Vapaan Maailman tajuttomista tietokonevirityksistä, koska minusta ne valaisevat myös muita perustavaa laatua olevia ongelmia tässä yhteiskunnassa. Koulutuksen surkea taso. Kansan tietämättömyys. Kansan apaattisuus. Leningradilainen skitsofreeninen byrokratia.
Vapaa Maailma julisti sodan terrorismia vastaan juhlavat 7 vuotta sitten (nämä jannut muuten voittivat toisen maailmansodan hiukan nopeammin jossain neljässä vuodessa) ja se ei ole johtanut vieläkään mihinkään lopputulokseen. Yksi iso tavoite on ollut estää terroristien pääsy lentokoneisiin. Siksi heillä on lista mahdollisista terroristeista (“no-fly list”). Siinä on miljoona nimeä ja nimiä lisätään stahanovilaisesti jotain 20.000 per kuukausi. Jonkun ajan kuluttua varmaan kaikkien maan asukkaiden nimet ovat listalla. Listalla on, ja tämä ei ole vitsi, Saddam Hussein, kaikki 19 kuollutta lentokoneterroristia muttei enää Etelä Afrikan Nelson Mandela, joka poistettiin kongressin päätöksellä listalla pari kuukautta sitten. Ja systeemi futaa hyvin – jos Saddam Hussein haluaa lentää USAssa, niin hänet pysäytetään jo kentällä.
Seinä Kadun Lehdessä (Wall Street Journal) oli viime perjantaina 22.8.2008 pieni juttu terroristilistasta ja sen tietokonesysteemeistä (jostain syystä en onnistu rakentamaan itse juttuun – jutun otsikko on “Flaws Found in Watch List For Terrorists, julkaistu 22.8.2008). Jutusta ei luultavasti nouse mitään isoa haloota, koska jengi on apaattisuuden maailmanmestareita. Tässä jutun ydin: jannujen tietokonesysteemi on maksanut $500 miljoonaa (€300 milliä) ja se joudutaan romuttamaan koska (lisää…)
Tämä porukka sai aikanaan ihmisiä kuun pinnalle. Se ei ehkä onnistuisi enää. Kaliforniassa on budjettikriisi jota kuvernaattori Arnold Schwarzenegger yrittää selvittää.
Kuvernaattori Arnold on kuvassa oikealla, odottamassa kahviaan paikallisessa Tähtivuohen (Starbucks) kahvilassa 1.6.2008. Kuva tarkoituksena on lisätä minun arvovaltaani – koska olen henk koht valokuvannut kuvernaattorin takaapäin, niin minä selvästikin tiedän mistä kirjoitan). Kuvernaattorin ongelmana on se, että Kalifornian budjetti on noin 15 miljardia dollaria alijäämäinen (koska Vapaan Maailman talouden subprime ja muut talousongelmat ovat tuhonneet Kalifornian verotusjärjestelmän). Tästä on syntynyt tietenkin iso nyrkkeilyottelu Kalifornian hallituksen demokraattien ja republikaanien välillä – ja uutta budjettia ei ole saatu hyväksyttyä ajoissa (yleensä Kalifornian budjettia ei muutenkaan saada valmiiksi ajoissa). Joten nyt on uusi vuosittainen tenkkapåå aika. Mulla ei ole mitään käsitystä siitä mistä tässä on loppujen lopuksi kysymys, mutta budjettikriisi valaisee hyvin sitä, mikä on maailman kehittyneimmän demokratian ja maailman kehittyneimmän teknologiasupervaltion jonkinlainen todellisuus. Se on aika surkeata katseltavaa.
Kuvernaattorin (joka on republikaani) yksi vastaus on kiristää vastustajiaan alentamalla Kalifornian osavaltion 176.000 duunarin palkka Vapaan Maailman Liittovaltion minimipalkalle USD 6,55 per tunti (joka on muuten ruhtinaallinen noin €4,40 per tunti – maailman rikkaimman yhteiskunnan almu).
Kalifornian Ylipääkirjanpitäjän John Chiang (joka on demokraatti) vastaliike on ilmoittaa että ekaksikaan hän ei suostu alentamaan jengin palkkaa €4,40 tuntitasolle (lakisyytteiden pelossa). Ja sen lisäksi Kalifornian osavaltion antiikkiset tietokonejärjestelmät eivät pysty käsittelemään palkanmuutosta €4,40 tasolle.
Näin on marjat kuulemma Kaliforniassa. Mitä mieltä minä olen? Kiitos veesti kun kysyit!
Vapaan Maailman jengi jaksaa vaahdota sitä miten (lisää…)
Nyt se on sitten todistettu – Euroopan genettinen kartta näyttää miten suomalaiset ovat hyviä ja kilttejä ihmisiä, jotka eivät käy vahingossakaan vieraissa.
Kuvan oikeassa reunassa on eri maitten nimilyhenteet. Vasemmasta kuvasta näkyy miten jengi on sekoillut keskenään. Kaikki muu jengi Euroopassa paitsi suomalaiset on käynyt ahkerasti riiulla vieraissa. Aika mainio – suomalaiset eivät ole eurooppalaisia geneettisesti ottaen – tai eivät ainakaan ole geneettisesti samaa lössiä kuin muut Euroopan viheltäjät.
Mulla on ollut vähän samantyyppisiä “suomalaiset ovat erilaista jengiä” havaintoja ollessani maleksimassa täällä Vapaassa Maailmassa. Minusta on jännää havaita miten (tietenkin yleistäen – kaikki jengi ei tietenkään tee juttujaan tällä lailla) esim saksalaiset tuntuvat minusta sisällistävän Vapaan Maailman kuviot todella nopeasti ja (edelleen yleistäen) sakujen kakarat eivät enää puhu saksaa ja melkein kaikki saku kakarat ovat täysiä Vapaita Ihmisiä. Suomalaisten kakaroista tuntuu “noin puolet” muuttuvan Vapaan Maailman jengiksi ja toinen puoli hannaa vastaan – he sulautuvat Vapaaseen Maailmaan pikemminkin vierailijoina kuin uudisasukkaina.
Juttu julkaistiin New York Times lehdessä 13.8.2008 ja tässä on se artikkeli the-genetic-map-of-europenytimes20080814
(Sunnuntai 24.8.2008 – päivitin kuvat ja tilastot. Nyt niissä on toivottavasti kaikki olympialaisten mitalit ja maat) (Suomen Kuvalehti päätti kirjoittaa saman jutun 24.8.2008 – se on tässä)
Vapaan Maan jengi on luovaa porukkaa, he osaavat vääntää jostain hihasta positiivista valoa ja yhtäkkiä mikä tahansa juttu näyttää hyvältä. Ja jälki on yleensä siistimpää kuin mitä esim neukkulan politbyroot saivat aikaiseksi. Jos muistan oikein niin alkuasukkaat ovat aina hehkuttaneet kultamitalien määrää olympialaisissa ja jengi on vaahdonnut lehmipoikakulttuurin ylivoimaisuutta, minkä todistaa heidän kullituksensa. Mutta mitäs nyt kun Kiinalla on enemmän kullitusta? Nou problem, otetaan uusi mittatikku – mitalien kokonaismäärä.
Nyt taas tuntuu niin hyvältä. Itsetunto nousee ja lehmipojat brassaavat…. Mutta miten Lyyti laulaa jos otettaisiin maan asukasluku huomioon? Ja Lyyti kertoo seuravaa jos ihmettelemme mitaleita per miljoona asukasta? (tässä kaikki maat pdf tiedostona: MitaleitaPerMiljoona
Ja entäs jos Lyyti antaa kullasta kolme pistettä, hopeasta kaksi ja pronssista yhden pisteen? (lisää…)
Olen kirjoitellut juttuja pankkien yms luottokriiseistä. Mutta mikä Vapaan Maailman kuluttajien tilanne? Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tai ainakin vapaat kuluttajat elävät.
(Huomaa että lehtiartikkelissa on jotain häikkää. Musta tuntuu että luvut eivät ole per kotitalous vaan per nenä. Tämän jutun lopusta löydät alkuperäiset artikkelit PDF faileina. Esim allaolevassa kuvassa sanotaan “Average Household” – sen pitäisi ilmeisesti olla “per henkilö”)
Velkaantuminen per kotitalous.
Vaihteeksi tilanne on synkkä mutta toivoton. Noiden kuvan velkojen summa on USD 118.000 ja vastaavasti jengi säästää pahojen päivien varalle vähän alle USD 400 vuodessa – jos velka olisi korotonta niin tuolla säästövauhdilla pojat olisivat velattomia 295:aa vuodessa, eli noin vuonna 2303. Hiljaa hyvä tulee. Nyt tietenkin asuntolainan taustalla on kämppä, jonka voi myydä pois kuleksimasta johonkin hintaan. Ja asuntolainan korot ovat 100% vähennyskelpoisia ja asuntolainan korot ovat “alhaisia”. Mutta entäs nuo muut lainat?
Auto- ja opintolainat (per kotitalous? Per nenä) ovat vähän yli USD 14.000 (mun tarttis varmaan kirjoittaa erillinen juttu opintolainoista, jotka ovat samaa kusetusta kuin luottokorttilainatkin – korot eivät ole ihan halvimmasta päästä). Arvelisin että keskimääräinen autolainan korko on jotain 9% ja opintolainoissa oleellisesti enemmän.
Home Equity Loans (per kotitalous? Per nenä). Tyypillisesti kulutusvelkaa jonka takuuna on kämppä. Veikkaan koroksi jotain samaa 9%:n luokkaa.
Luottokorttivelat (per kotitalous? Per nenä). Muhkeat USD 8.500 ja korko on jossain 20% ja 30% välillä, eli vaikkapa 20%:n korolla kuukausittainen korko on jossain USD 150 pinnassa. Ja luottokorteissa ei ole pelkästään korkoa vaan todella ovelasti rakennettu lisämaksurakenne, johon uppoaa fyffeä iloisesti (esim keskimääräinen maksun myöhästymislisä on USD 35 – joka kuukausi).
MUsta TUntuu että isot velat eivät johdu niinkään niinkään kerskakulutuksesta, vaan ihmisten taloudellisen tilanteen huonontumisesta viimeisen 30 vuoden aikana. Mediaani miehen vuositulot ovat (inflaatiolla korjatuilla dollareilla laskettuna) laskeneet vajaat tuhat dollaria vuosien 1970 ja 2003 välillä. Aiempi artikkelini, jossa on prof Elizabeth Warren’in videoluento aiheesta, valaisee Vapaan Maailman mediaani perheen taloudellisen tilanteen muuttumista entistä epävarmemmaksi. Sairastuminen, duunin menetys jne pakottavat ihmiset käyttämään luottokorttia, ja sitä kautta taloudellinen tilanne huononee oleellisesti. Ilmaisu “we are all just one paycheck away from pushing a shopping cart” ei ole posketonta liioittelua – jos menetät duunisi niin olet kuukauden sisällä kuljettamassa maallista omaisuttasi ostoskärryssä kadulla.
Musta on mielenkiintoista asua (tosin vapaassa) maassa, jossa regressiivinen verotus – mitä enemmän ansaitset niin sitä vähemmän maksat veroja. Pari viikkoa sitten Wall Street Journal’issa (jota ei yleensä pidetä USAn Kommunistisen Puolueen äänenkannattajana) oli mielenkiintoinen artikkeli verotuksesta (lähde 5). Palkansaaja maksaa Vapaassa Maailmassa keskimäärin jotain 40% tuloistaan veroina, joilla hän saa takaisin yhtäältä tosi hyviä lentotukialuksia ja toisaalta aika nihkeän huonoja kouluja ja terveydenhoitoa (kansainväliset vertailutilastot kertovat näin). Mutta se ylin 1% tulonsaajista maksaakin keskimäärin vain 21% veroina. Mielenkiintoinen viritelmä jossa pienituloisia kiusataan melkein kaksi kertaa suuremmalla veroprosentilla kuin suurituloisia.
Suomessa keskimääräinen verotus on ehkä jotain 60%:n luokkaa, mutta siihen kuuluu hyvä koulutus ja terveydenhoito. Koska minun veroni ei tuo terveydenhoitoa, joudun ostamaan terveysvakuutuksen, joka maksaa minulle (olen terve ja en polta röökiä) jotain USD 6,000 vuodessa – mutta jos sairastun, niin vakuutus voidaan sanoa irti jopa taannehtivasti (vakuutusyhtiöillä on “claim denial” osastoja, joiden tehtävänä on sairastumiseni jälkeen kaivaa esille vakuutushakemukseni ja etsiä sieltä mitä tahansa pilkkuvirheitä joiden perusteella minut voidaan heittää kadulle). Ja kakaroiden kouluihin uppoaa helposti USD 20,000 per vuosi per kakara plus enemmän jos lahjattomat lapsukaiset pääsevät vielä yliopistoonkin. Musta tuntuu että lopputulos on se että maksan täällä enemmän huonommista yhteiskunnan palveluista kuin Suomessa.
Häikkää numeroissa? Per kotitalous? Vai per nenä? Juttuni eka kuvio näytti luvut per kotitalous. Mutta New Timeksen toinen artikkeli näyttää velkaantumislukuja, joista minä lasken että luvut ovatkin per nenä eikä per kotitalous. Tässä kakkosartikkelin käppyrä.
Tässä sanotaan että consumer credit (kulutusluotot?) olivat 2,57 triljoonaa taalaa (USD 2,57E+12), jolloin Vapaan Maailman 300 miljoonaalla (300E+6) ihmisillä on jokaisella keskimäärin USD 8,567 kulutusvelkoja. Tässä saamme kätevästi keskimääräisen kotitalouden velaksi 4 kertaa enemmän eli vajaat USD 35.000… Ja keskuspankin oma tilasto tukee “per nenä” käsitystäni, tässä alla viite (3) tilastoon.
Lähteet:
(1) given-a-shovel-americans-dig-deeper-into-debt-nytimes20080720a
(2) watching-that-balance-grow-and-grow-nytimes20080713
(3) http://www.federalreserve.gov/releases/g19/Current/
(4) Elizabeth Warren luento: http://heka.wordpress.com/2008/05/05/jenkkien-pikahistoria-vuoden-1970-jalkeen/
(5) richest-americans-see-their-income-share-grow-wsj20080723
En ole nähnyt julkisuudessa juuri mitään tarinaa siitä, miten asuntolainoja markkinoitiin Vapaassa Maailmassa. Jossain tämänpäiväisessä lehtijutussa mainittiin “lainastandardien laskusta”, mikä ainakin minusta kuulostaa lähinnä pilkkuvirheeltä jossain isommassa jutussa. Miten olisi radiomainos joka trokaa asunnon uudelleenrahoittamista ja tarjoaa syyksi mm “anna tyttärellesi vihdoinkin juuri sellainen hääseremonia, jota hän on aina halunnut” tai “matkusta vihdoinkin lomalle sinne, minne olet aina halunnut matkustaa”. Ja lainan saamisen tärkein kriteeri oli se, että osaat hengittää.
Miten olisi pieni asuntolainaluento? (laitan alkuperäiset lehtiartikkelit liitteeksi tämän jutun loppuun)
asuntolainat osuvat jäävuoriin a la Titanic
Kuvassa on kaksi käppyrää. Molemmat kertovat kiinteäkorkoisista asuntolainoista, joka on se pienimuotoinen kuluttajan kusetus. Tämän osan jälkeen luento siirtyy vaihtuvakorkoisiin asuntolainoihin, joka on se isomuotoinen kuluttajan kusetus. (lisää…)
Täysin hanurista. Ehkä pari seuraavaa vuotta.
Minusta Merrill Lynch’in viime viikon tappiokirjaukset olivat tosi kova juttu.
Viimeisen 18 kuukauden aikana (vuonna 2007 ja sen jälkeen) Vapaassa Maailmassa on kirjattu muutamia pikku tappioita. Citibank USD 54 miljardia, Merrill Lynch USD 51 miljardia, Morgan Stanley USD 14 miljardia, JPMorgan USD 12 miljardia, Goldman Sachs USD 4 miljardia ja Bear Sterns USD 3 miljardia. Bears myytiin pois kuleksimasta. Luvut ovat Financial Times lehdestä 20080805 (the-cost-of-a-wrong-turnft20080805 PDF failina). Koko maailmassa viime 12 kuukauden aikana pankit ovat kirjanneet FT:n mukaan vaatimattomasti USD 1,600 miljardia tappioinaan. Tämä on selvästi enemmän kuin minun viikkorahani.
Mutta … Merrill Lynch julkaisi vuosineljänneksensä tulokset pari kolme viikkoa sitten. Ja he kirjasivat tappioitaan. Tässä vaiheessä ML kirjasi nämä asuntomarkkinalainansa hiukan alle nimellisarvon: ML odotti saavansa lainoistaan jotain 36% takaisin. Ja viime viikolla joutessaan ML “myi” pois nämä lainat kuleksimasta heidän kirjanpidossaan, mutta hinta ei ollut enää 36% nimellisarvosta. Nyt se oli 22% (eli alennusprosentti on 78% – jeesus!). Myytyjen CDO lainojen nimellisarvo on USD30,6 miljardia. Ne myytiin USD 6,7 miljardin hintaan. Tai sitten ei myyty. Tämän lisäksi ML lainasi ostajalle hiukan fyffeä, ja rahoitti kauppaa vaivaisella USD 5 miljardilla. Jutun epätoivoisuutta lisää se, että ML joutuu maksamaan tämän lisäksi Singaporen Temasek’ille USD 2,5 miljardia takaisin hyvitystä ML:n alentuneesta osakkeenarvosta. ML on ehkä maksanut itsensä ulos kriisistä.
Mutta hetkinen. ML myi skeidansa 22% nimellisarvostaan. Entäs muut pankit? USB pitää omat lainansa kirjoissaan jossain 30-40% pintaan. Citibank on tyytyväinen 45% arviolla. Entäs muut? En tiedä. Mutta jos ML myi himmelinsä 22%:n hintaan USD 6,7 miljardilla ja samalla lainasi ostajalle USD 5 miljardia, niin kyyninen tarkkailija saattaisi haistaa ilmassa olevan isoa kusetuksen makua.
Tai sitten ei. Ehkä olen täysin väärässä.
tai sitten ei. Kävin eilen viiden maissa iltapäivällä Costco’ssa (joka on yksi Vapaan Maailman parhaita keksintöjä ja isoimpia kauppaketjuja, liikevaihto noin USD70 miljardia vuodessa). Costco’ssa on yleensä asiakkaita kuin meren mutaa, ja eikä syyttä: Costco myy vain hyvää kamaa, ja hinta on aina melko edullinen, ja kaiken kaman voi palauttaa Costco’on ostohintaasi mistä syystä tahansa milloin vain (paitsi nykyään elektroniikka tarttee roudata takaisin ankean 90 päivän sisällä). Mutta Costcon paras puoli on se, että he eivät myy skeidaa ja siksi jengillä ei ole mitään erityistä tarvetta palauttaa mitään. Eilen kävelin Costco’on ja jeesus siellä oli tilaa olla ostoksilla – joku oli siivonnut meren mudat pois.
Oliskohan täällä tilaa mun ostoskärrylle?
Kuvan käytävä on jotain 100 metriä pitkä. Ulkona parin hehtaarin parkkipaikka oli puolityhjä. Viime viikolla yhden toisen Costcon bensa-asemalla ei ollut jonossa yhtään autoa, vaikka Costcon bensan hinnat on seudun halvimpia. Mitä tästä opimme? Jotain on iskenyt tähän yhteiskuntaan aika syvältä. Minä en yleensä huomaa mitään ja kukaan ei yleensä kerro minulle mitään. Mutta moottoriteillä on niin paljon vähemmän autoja, että jopa huomiokyvytön mölö kuten minä huomaa jotain tapahtuneen. Ja Costco’ssa jengi on selvästi vähentynyt. Ja paikallisessa Starbucks kahvilassa luuhaa ja nuokkuu entistä enemmän ilmiselvästi henkisesti häiriintynyttä koditonta porukkaa.
Ja sitten siirryn sujuvasti ihan eri juttuun. Henkisesti vähemmän häiriintyneestä porukasta puheen ollen – Kalifornian kuvernaattori Arnold Schwarzenegger on myös alkanut luuhata pummien kanssa tässä samassa Starbucksissa. Kuvernaattori on ollut paikalla sunnuntaisin ehkä neljä-viisi kertaa viime parin kuukauden aikana.
kuvernaattori sunnuntain päiväkahvilla poikien kanssa.
Ja sitten lisää jatkoa tähän “tämä ei liity mihinkään” osaan tätä juttua. Malibu on yhtäältä armottoman tylsä paikka ja toisaalta myös aika humoristinen himmeli. Jengi on useimmiten aika iisiä porukkaa, yleensä jengi ei niuhota mistään, jengi vetää niskaansa mitä tahansa rättejä sattui olemaan lattialla kun he heräsivät. Kaverini on kiinteistönvälittäjä ja hänellä on teoria siitä miten arvioidaan potentiaalisen asiakkaan maksukyky ensitapaamisen perusteella: vaatteista ei voi päätellä varallisuustasoa, autosta ei voi päätellä varallisuustasoa, mutta hampaista voi – jos tyypiltä puuttuu yli kolme hammasta, niin tyypillä ei voi olla tarpeeksi rahaa ostaa taloa. Paitsi että tämäkään kriteeri ei toimi aina. Jos Ozzie Silna tulee katsomaan taloa niin tämäkin puuttuva-hammas teoria romahtaa. Ozzielta puuttuu hampaita. Ja toisaalta Ozzie ja hänen broidinsa Dan ovat tienanneen pari vuotta sitten jo jotain USD170 miljoonaa sillä bisnesajatuksella, että he eivät omista yhtään koripallojengiä. Ozzie ja Dan Silna omistivat vuonna 1976 yhden koripallojoukkueen liigassa, joka naitettiin yhteen jenkkien nykyisen NBA liigan kanssa. Ozzien ja Danin joukkueelle ei löytynyt tilaa NBAssa ja he saivat aikaan sopimuksen, jossa luopumalla omasta jengistään he saivat oikeuden saada yhden seitsemäsosan neljän muun (Nets, Denver Nuggets, Indiana Pacers and San Antonio Spurs) naitetun joukkueen televisiotuloista – ei kymmeneksi vuodeksi, vaan ikuisesti. Ja niin Ozzie ja Dan saavat joka vuosi 1/7 noiden neljän joukkueen TV tuloista. Ja Ozzielta puuttuu hampaita….. Hampaattoman miehen tarina löytyy tästä.
