Meksiko: kirkonmenoja

Olin joulukuun alkupuolella 8 päivää palloilemassa Meksikossa Chiapas’in osavaltiossa lähellä Guatemalan rajaa. Vuosia sitten yksi guatemalais-ruotsalainen kaverini kertoi minulle miten Guatemalan alkuperäisväestö, mayojen jälkeläiset, kirkossa ollessaan ei suinkaan rukoile neitsyt Mariaa vaan heidän omia alkuperäisjumaliaan. Väitteelle löytyi lisää mielenkiintoista pontta Chamulin kaupungin melkein viisisataa vuotta vanhassa kirkossa.

Kirkko on rakennettu vuonna 1522 ja se on tietenkin roomalaiskatolinen kirkko joka palvelee lähiseudun alkuperäisväestöä, jotka ovat lähinnä Tzotzil intiaaneja. Mielenkiintoista kyllä seurakunnan pappi käy kirkossa vain kerran vuodessa, kesäkuun 24 päivänä, kastamassa lapset – ei hautajaisia, häitä, ei mitään muuta kuin kasteet. Loppuajan kirkko on

Koulutuksen uusi huippusaavutus.

Olen kirjoittanut Vapaan Maailman koulutussysteemeistä jo useaan otteeseen, ja en ole aina ole ollut ihan täynnä rajatonta ihailua.  Mutta nyt olen.

“[...] olemme yksi harvoja maita, joissa 25-34 veetä vanhat ovat vähemmän koulutettuja kuin heitä vanhemmat työssäkäyvät [...]“.

Kakarat ovat käyneet vähemmän kouluja kuin heidän vanhempansa?  Joo.  Zimbabwe? Ei. Vapaa Maailma? Joo.

Minä olen aina kuullut ja luullut että useimmat ihmiset haluavat heidän lapsiensa saavan paremman koulutuksen kuin mitä he ovat itse saaneet.  Vapaa Maailma on keksinyt uuden kikan. Nyt lapset ovat mölömpiä kuin heidän vanhempansa.

Vapaassa Maailmassa on uskomattoman hyviä oppikouluja (joissa itse en ole ollut kyydissä mutta lahjattomat kakarani ovat olleet).   Vapaassa Maailmassa on uskomattoman hyviä yliopistoja (joissa olen itse hädissäni iloisena palloillut).  Kuka saa koulutusta, kuka ei saa?  Teoriassa olisi, minun mielestäni, kivaa yhteiskunnan kannalta, jos kaikille tarjottaisiin mahdollisuus saada