Vapaan Maailman synttärit olivat ja ovat ensi vuonnakin heinäkuun 4. päivänä. Suomen Kuvalehdessä Marko Maunula kirjoitti aiheesta (Lähde 1) toivottamalla hyvää syntymäpäivää päivänsankarillemme. Mielenkiintoinen artikkeli joka osoittaa miten Vapaa Maailma voidaan kokea monella tavalla. Marko kirjoittaa siitä miten hän kokee Vapaan Maailman. Minä kirjoitan siitä mitä täällä tapahtuu (jota tietenkin värittää mimun arvomaailmani). Mulla ei ole ole kauheasti valitettavaa oman elämäni suhteen.
Minä en kirjoita siitä, miten kivaa (joo, on aika kivaa) tai kurjaa minulla on (ei oo kauhean kurjaa) Vapaassa Maailmassa, minä kirjoitan siitä, mitä minusta täällä tapahtuu ja pyrin perustelemaan mielipiteeni tilastoilla, lehtiartikkeleilla, ja silleen. Minä luen paljon, ja olen aina lukenut paljon, ja jostain syystä tilastot tarttuvat aivooni, ja minä katson Vapaata Maailmaa jotenkin eri lailla kuin useimmat muut tuntemani ihmiset (heh heh, paitsi täällä olevat ulkomaalaiset jota tuntuvat olevan aika paljon samaa mieltä kanssani). Joo, minä kuulostan negatiiviselta tyypiltä, koska lähes kaikki mittarit, joita minä tarkkailen, ovat miinusmerkkisiä Vapaan Maailman suhteen pitkällä tähtäyksellä (eli mielestäni toivoton alamäki jatkuu ellei jostain uutta toivoa löydy).
Aloitetaan tämä juttu “Vapaassa Maailmassa mikään ei ole hyvää” positiivisella huomiolla. Noin 6 viikon kuluttua on taas kerran Burning Man viritelmä Black Rock aavikolla Nevadassa. Sitä viritelmää ei minusta voi olla olla muualla kuin Vapaassa Maailmassa – viritelmä joka on minusta ihan ykkönen, ja jota minä en osaa kuvata verbaalisesti tai kuvilla, mutta kuuklaus “burning man” ja “kuvia” voi toimia. Tässä minun kuviani yhdeltä vuodelta (Lähde 3). Eli en ole pelkästään positiivinen
…. Ja nyt siis takaisin ankeaan asenteeseen.
Suomen Kuivalehden (hei nuijat, tämä on vitsi: minä tykkään Kuvalehdestä) artikkeli alkaa (lisää…)











