Miten kivat asuntolainat toimivat Vapaassa Maailmassa.


Vapaassa Maailmassa kaikilla täytyy aina olla kivaa.  Rahalla saa kivaa.  Sillä saa talon.

Pankit ovat mielestään viattomia uhreja joilta ihmiset ottivat asuntolainoja joita he eivät sitten pysty lyhentämään.  Tottakai ihmiset ottavat lainoja – hehän olisivat täysiä nuijia jos eivät ottaisi koska asuntolainoissa lainaajan riski on melko olematon.  Lähes kaikki asuntolainat ovat ”non-recourse” lainoja, joissa pankin ainoa takuu on vain itse asunto eikä penniäkään lainaajan muusta omaisuudesta.  Jos et voi maksaa lainaa takaisin, niin vie asunnon avaimet takaisin pankkiin ja kerro ettet pystyt maksamaan lainaa. Pankki kiittää yhteistyöstä, antaa sinulle muistoksi kuulakärkikynän ja asia on sillä selvä.  Tosin sinulle jää tahra luottorekisteriin, mutta sitä voit murehtia juomalla kaljaa kesämökilläsi, johon pankki ei voi koskea.  (Jos otat opintolainaa, niin kesämökki ja auto ja vene ja vaimo menevät takaisin pankille jos et pysty lyhentämään lainaa.  Kikkaile asuntokaupoilla, mutta älä opiskele).

Pankit tietävät tämän, ja niinpä he antavatkin asuntolainaa vain 80%-90%:lle asunnon arvosta.  Jos et pysty maksamaan lainaa, niin myymällä kämpän pankki kuvittelee saavansa lainarahansa takaisin.  Ja kaikilla on taas kivaa.

Sitten keksittiin että pitää olla kivempaa kuin vain kivaa.  Ensiksi liittovaltio alkoi tukemaan asuntolainoja keksimällä Freddie Mac and Fanny Mae pankit, joille oikeat pankit pystyivät myymään myöntämänsä asuntolainat.  Freddie ja Fanny vaativat alunperin että heidän ostamiensa lainojen täytyy olla ”aika hyviä” – toisinsanoen lainanottajalla täytyi olla esim duunipaikka ja lainanlyhennys ei saanut olla kuin jotain 30% palkasta.  Sitten kuvaan tulivat yksityiset rahoituslaitokset, jotka alkoivat ostaa niputettuja asuntolainoja kilpaillen Freddien ja Fannyn kanssa.  Ei mitenkään yllättäen lainoja alettiin myöntämään hiukan löysemmillä perusteilla kuin ennen (vanhoina kamalan tiukkoina aikoina lainanottajanhan täytyi näyttää paitsi saavansa palkkaa niin myös todistaa kuinka paljon palkkaa hän saa).

Ja kun lainapisnes alkoi kasvamaan, niin tarvittiin lisää jengiä myymään lainoja.  Pankkien oma jengi on kallista koska heille tarvitsee maksaa kuukausipalkkaa ja pankki on kaiken lisäksi hiukan vastuussa siitä mitä heidän omat palkkalaisensa tekevät.  Miten olisi jos annetaan ulkopuolisen jengin myydä asuntolainoja komissio palkalla? Kahden päivän pikakoulutus ja nyt olet laina-asiantutija ja teet duunia ”itsenäisenä urakoitsijana” (”independent contractor”) sopimuksella (se on hieno keksintö – jengi on itsenäisiä yrittäjiä ja heillä on kaikki vastuu kaikesta). (Toinen hieno keksintö on muuten se, että itsenäiset yrittäjät eivät ilmesty työttömyystilastoihin). (Kolmas hieno keksintö on muuten se, että jos olet päässyt työttömyystilastoihin, niin sinun ei tarvitse olla siellä kuin kuusi kuukautta – puolen vuoden jälkeen sinusta tulee ”masentunut työntekijä” (tsekkaa kuuklesta ”discouraged worker”) joka karsitaan automaatisesti pois työttömyystilastoista ja taas työttömyys laskee).

Ja nyt Lyyti alkoi laulamaan.  Laina-asiantuntija täyttää kanssasi lainapaperit, lähettää ne pankille ja kerää oman komissionsa ja laina-asiantuntijalla on kivaa koska hänelle on ihan yks’ lysti pystytkö koskaan lyhentämään lainaasi.  Pankki myöntää lainan, niputtaa sen ja myy edelleen ja kerää komission – ja pankilla on kivaa ja pankkiakaan ei enää kiinnosta pätkääkään pystytkö koskaan lyhentämään lainaasi.  Lainat omistaa nyt joko Freddie tai Fanny tai SampoBambo Pankki jotka ostivat luotettavia Vapaan Maailman CDO (Collaterized Debt Obligation) papereita, joilla oli AAA reittaus ja sen lisäksi vielä vakuutus, joka takasi CDOn maksukyvyn.  Kaikilla on todella kivaa, itse asiassa kivempaa kuin kivaa ihan niinkuin alunperin suunniteltiinkin.  Ketään ei mikään kiinnosta mutta kaikilla on entistä kivempaa.

Tai sitten ei.

Olin viime sunnuntaina lähikaupungin Oxnard’in kirpputorilla. Sieltä löytyi teltta, jossa pari itsenäistä urakoitsijaa trokaa ulosottoon menneitä taloja.  Tässä alla on yksi näistä taloista (osoite on 2145 Barnett Street, Oxnard, CA 93033 – sillä löydät sen Google Map’ista ja Google Earth’istä ja Zillow.com’ista).

Pankki haluaa nyt luukusta $240.000.  Pari kuukautta sitten elokuun alussa talo myytiin hintaan $360.000 ja vuoden 2005 lopulla kauppa kävi nippa nappa alle $600.000 – siihen hintaan verrrattuna uusi alennus on vaatimattomat 60%.

Kuva on muuten revitty zillow.com saitilta.  Käypä vuokra talolle on jotain $2.000 – $2.500 per kuukausi, eli talojen hinnat Oxnardissa alkavat olla järkevällä tasolla.  Mutta lasku jatkunee….  Tässä alla seudun vuokrataso….

Zillow ei ole ihan ajantasalla koska siinä näkyvät kaupungin ja kunnan verolistoihin päässeet talot – eli homma on jonkun 3 kuukautta myöhässä. Zillow on kliffa mesta tsekata trendejä …. RentoMeter.com’ista löytää puolestaan seudun vuokratason…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: