Viritetty vaalisysteemi, osa 3.


Kaksi päivää pressanvaaleihin, tiistaina tapahtuu.  Täällä liikkuu iso määrä tarinoita vaalipetoksista, äänestyskoneiden manipuloinnista, äänten hävittämisestä ja yleensä kaikenlaisista vaalipetoksista.  Salaliittoteoriat ovat iso juttu Vapaassa Maailmassa – kaikesta tehdään salajuoni.  Edes Elvis ei ole kuollut, eikä kuuhun koskaan laskeuduttu (kuvat astronauteista kuusta oli kuulemma tehty leffastudioissa).  Mielenkiintoista kyllä tämän viikonlopun Seinä Kadun Päiväkirja (Wall Street Journal – ei välttämättä mikään hippien lehti) julkaisi ison jutun siitä miten vaaleja viritellään tarpeen mukaan.  Vaalitulosten virittely on nyt virallisestikin myönnettyä kansalaishuvia.

Minulle ei itse asiassa ole ollenkaan selvää miten paljon vaalituloksia todellisuudessa väärennetään.  Selvästikään Vapaa Maailma ei ole Zimbabwe jossa hra Mugabe hoitaa vaalit aika suvereenisti kotiinpäin.  Pusikon Ykä tuli pressaksi hiukan epämääräisellä tavalla, mutta siinäkin tilanteessa äänet olivat aika tasoissa – homma olisi voinut päätyä miten niin tai näin – tietyllä tavalla jonkinasteen pilkkuvirhe.

Minusta tuntuu että todellisuudessa perinteisiä vaalipetoksia ei ole ”kovin paljon”. Molemmat puolueet lähettävät äänestyspaikoille lakimiehiä valvomaan äänestämistä, ja mitä tiukempi äänestystilanne, sitä enemmän siellä pyörii liituraitapukutyyppejä. Ja jos vaalien lopputulos on etukäteen arvioiden epävarma, niin sitäkin varmemmin paikalla pyörii entistä enemmän liituraitajengiä.

Lisäys 2008.11.03 Toisaalta perinteinen vaalikusetus on ”gerrymandering”, jolla vaalipiirien rajat piirretään siten, että sillä turvataan puolueelle lähes pomminvarma äänestäjäkunta.  Olen aiemmin kirjoittanut enemmän tästä kusetyksesta https://heka.wordpress.com/2008/01/28/vaalipiirit-vapaassa-maassa-demokratiaa-lansi-leningradissa/

Kuinka monta äänestäjää? Vapaassa Maailmassa on 213 miljoonaa teoreettista äänestäjää (lähde 4).  Teoreettisen äänestäjän täytyy ensin rekisteröityä äänestäjäksi (registered voter), mikä ei ole kovin vaikeaa. Rekisteröityä porukkaa on 169 miljoonaa (86m demokraattia, 55m republikaania, 28m muita) (lähde 5), mutta heistä yleensä vain jotain puolet vaivautuu äänestämään.  Jos koskaan kuulet äänestysprosentteja, niin muista että 213 miljoonaa olisi voinut äänestää.  Tai 169 miljoonaa.  Tai joku muu numero.

Minusta on mielenkiintoista miten sekopäistä tämä ”äänestäjien lukumäärä” on.  Minä halusin saada tähän juttuun yhden yksinkertaisen numeron, äänestäjien lukumäärän.  KVG tuotti erilaisia vastauksia todella yksinkertaiseen kysymykseen.  169 miljoonaa? 213 miljoonaa? Jotain muuta? Jos käyttäisin noin tunnin vastauksen etsimiseen, niin saisin varmaan tarkemman numeron.  Tietääkö kukaan tarkempaa numeroa?

Pressanvaalien valitsijamiessysteemi. Aika sekopäinen systeemi.  Kaliforniassa on 55 valitsijamiestä (uusi pressa tulee valituksi heti kun tyyppi saa 270 valitsijamiestä taakseen).  Systeemi toimii siten, että joko Obama tai Mäkkein saa kaikki 55 valitsijamiestä itselleen heti kun jommallakummalla on yli 50% Kalifornian äänistä – 50.00001% Kalifornian äänistä antaa sinulle 100% Kalifornian valitsijamiehistä.

Yksi ihminen, yksi ääni. Paitsi ettei näin ole. Teoriassa jos kaikki 213 miljoonaa äänestäjää äänestäisivät, niin Obama tai Mäkkein voisi tulla pressaksi saamalla vajaat 48 miljoonaa ääntä (valitsijamiehilleen) jos he optimoisivat saamansa äänet oikeista paikoista. (Lähde 6)  Eiks’ muuten ole mielenkiintoista että luulen äänestäväni jotain tyyppiä pressaksi (kuten tämän artikkelin kuvasta näkyy), mutta todellisuudessa ääneni menee jollekin valitsijamiehelle jonka nimeä en edes tiedä ja joka äänestää automaattisesti puolestani eniten Kaliforniassa ääniä saanutta tyyppiä.

Vaalipäivä on Vapaassa Maailmassa normaali työpäivä. Työnantaja voi antaa jengin mennä äänestämään tai sitten ei viitsi antaa vapaata – musta tuntuu että yleensä vapaata ei anneta.  Äänestyspaikat ovat auki ”osan päivää”, mun äänestyspaikkani on auki klo 7 – 20.  Ja jo ennakkoäänestyksissä jonot ovat olleet useita tunteja, niin jonotuksen pidentäminen on kätevä tapa estää rupusakkia äänestämästä (koska heidän tarttee olla duunissa koko päivän).  Minusta vaalipäivän tulisi ehdottomasti olla lomapäivä.  Koska kyseessä on duunipäivä, niin äänestyspaikan järjestelijät ovat usein sekopäisiä eläkeläissetiä ja -mummoja jotka eivät ihan aina ole selväjärkisiä ammattilaisia.  Toisaalta kun katson miten työikäiset palkatut ammattilaiset hoitavat ihmislaumoja lentokentillä, niin tällä ei ehkä sittenkään ole mitään tekemistä eläkkeellä olemisen kanssa….

Kyseessä ei ole pelkästään pressanvaalit, vaaleissa valitaan jengiä sekä edustajainhuoneeseen että senaattiin.  Ja Kaliforniassa äänestetään sen lisäksi erilaista ”ehdotuksista” (proposition) – jos haluat jengin äänestävän siitä että miten munivia kanoja tulee kohdella (mun tarttee päättää mitä mieltä minä olen tästä ”Proposition 2: Standards for Confining Farm Animals”) niin keräät jonkun määrän äänestyskelpoisten ihmisten allekirjoituksia siipikarjanhoidosta ja nyt näissä vaaleissa Kaliforniassa äänestetään siipikarjan hoidosta. (aika hupa juttu, muuten, että voin ostaa kaupasta ”free range eggs” mikä kuulostaa siltä että kanat hilluvat vapaasti pellolla ja munivat siellä joutessaan – ihana maalaisidylli, eiks’ niin? Paitsi että ”free range” tarkoittaa hehtaarikanalaa, jossa kanoilla on yksi noin neliömetrin ulkoilutila kanalan ulkopuolella jonne he voivat mennä tepaskelemaan joutessaan jos he sattuvat löytämään ulkoilutilan oven).

Minä sain Kalifornian äänestysoppaan postissa: opas on aikakauslehden kokoinen ja siinä on 144 sivua  ja eikä yhtään kuvaa munivista kanoista. Äänestäminen on kokopäivätyötä…..

Minä joudun äänestämään myös Enkelten Kaupungin ja kunnan asioista. Nämä eivät ole ”ehdotuksia” (proposition) vaan ”toimenpiteitä” (measures).  mun tarttee päättää liikennevalojen tahdistamisesta ja ilman puhdistamisesta (measure R) sekä valita viisi tuomaria Enkelten Kunnan Korkeimpaan Oikeuteen (Los Angeles Superior Court).

Äänestysaihe:  Homojen avioliitot. Homot saavat mennä laillisesti naikkariin Kaliforniassa toukokuun 2008 jälkeen.  Osa porukkaa on saanut tästä paskahalvauksen, ja he keräsivät riittävästi allekirjoituksia ”ehdotukseen 8” (Proposal 8) joka muuttaisi Kalifornian perustuslakia siten, että naimisiinmeno rajoitettaisiin käsittämään ainoastaan vastakkaisia sukupuolia olevien tyyppien välille, ei enää samaa sukupuolta olevien tyyppien välillä.  Tämä Prop 8 on saanut jengin liikenteeseen.  Radio pauhaa mainoksia puolesta ja vastaan.  Jengi (”äänestäjät”) ovat innoissaan – vihdoinkin aihe josta he kuvittelevat ymmärtävänsä jotain.  Ellen ole ihan väärin ymmärtänyt asiaa, niin länsimaitten sivilisaatio loppuu kuin seinään jos homoliitot sallitaan edelleen. Minusta on aika uskomatonta, että kansakunta joka käy kahta sotaa, ja jonka koulutussysteemi on täysin perseellään, ja jonka terveydenhoitosysteemi on täysin hanurista, ja jonka infrastruktuuri (sillat, padot, tiet jne) on täysin hulttiolla, jaksaa miettiä kikkelit täristen sitä miten muut ihmiset haluavat viettää yksityiselämäänsä.  Miksi minun tarttisi murehtia mitä muut ihmiset tekevät keskenään?  Yhtäkkiä minusta on itse asiassa aika fiksua ruveta miettimään miten siipikarjaa tulisi hoitaa navetoissa.

Demokratia on hankalaa puuhaa.  Käytännössä minulla ei ole mitään mahdollisuutta opiskella kaikkia vaihtoehtoja ja sen jälkeen äänestää edes jotenkuten järkevästi.  Minulla ei ole mitään tietoa tuomareista joita minun tarttee valita.  Minulla ei ole mitään järkevää tietoa liikennevaloista ja siitä miten niitä tulisi ajastaa. Itse asiassa minulla ei ole mitään ihmeempää tietoa edes Obamasta tai Mäkkeinistäkään. Obama vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta.  Ja ottaen huomioon että Mäkkein on aika vanha ja hän saattaa potkaista tyhjää milloin vain, ja senjälkeen Saara Pippeli Palin’ista tulisi uusi pressa – Obama on ainoa järkevä vaihtoehto.

Ja silti Mäkkeinillä on sauma voittaa.  Minusta tuntuu edelleen, että Bradley Effect saattaa hyvinkin purra ja John & Sarah saattavat tulla Vapaan Maailman johtajiksi. Tsiisus Kraist….

Obamasta on tullut rokkitähti.  Se on huono juttu, jengin odotukset ampuvat yli todellisuuden.

Lähteet:
(1) Wall Street Journal 2008-11-01 will-this-election-be-stolenwsj20081101b
(2) Wall Street Journal 2008-11-01 will-this-election-be-stolenwsj20081101a
(3) Atlanta Journal-Constitution Lakimiehiä riittää äänestyspaikoilla lawyers-across-state-plan-to-keep-their-eyes-on-voting-procedures-ajccom20081102
(4) Montako rekisteröityä äänestäjää?  Tässä yksi luku, 169 miljoonaa, en tiedä kuinka oikea luku se on. KVG ”number of registered voters in the US 2008”  linkki
http://wiki.answers.com/Q/How_many_registered_voters_in_the_United_states_in_2008
(5) Montako rekisteröityä äänestäjää? Tässä toinen luku, 203 miljoonaa, en tiedä kuinka oikea se luku on.  Tässä linkki.
http://elections.gmu.edu/Turnout_2004G.html
(6) Kuinka monta valitsijamiesääntä tarvitaan teoriassa pressaksi tulemiseen? op-chart-how-much-is-your-vote-worthnytimes20081101a

6 vastausta to “Viritetty vaalisysteemi, osa 3.”

  1. borg Says:

    Elämme perin jännittäviä aikoja. Saas nähdä kuka äänet kerää…

  2. a non Says:

    Tästä pressanvaalijärjestelmän mahdottomuudesta on muuten lähestulkoon turha puhua jenkkien kanssa, kun vastauksena on vaan aivotonta zombielätinää ”amerikka on iso maa ja founding fathersit ja tää on perustuslaissa”. Mutta vaikka koko maata ei heti laitettaisikaan suoraan kansanvaalijärjestelmään (ja ennenkaikkea kaksivaiheiseen että voi äänestää ekalla kerralla sitä jota oikeasti haluaa ja tokalla kiekalla sitten sitä pienempää kahdesta pahasta) koska se vaatisi ”liian suuria” toimenpiteitä, hommaa voisi lähteä korjaamaan osavaltiotasolla.

    Osavaltiothan saavat itsenäisesti päättää miten valitsijamiehensä jakavat. Miksi siis esim. Kalifornia ei päätä että nyt me jaetaankin valitsijamiehet suhteessa sen mukaan minkä verran kukin ehdokas on saanut ääniä? Tietysti tämä olisi perinteisesti demokraattiselle Kalifornialle aika radikaali veto kun yhtäkkiä osa valitsijamiehistä menisikin repuille, mutta mä väitän että muutos olisi pitkällä tähtäimellä hyvinkin hyödyllinen ko. osavaltiolle. Jaa miksikö? Selitän:

    Tällä hetkellä Kaliforniassa eivät kampanjoi demokraatit (koska paikka on heidän taskussaan tapahtui mitä tapahtui) eivätkä republikaanit (koska ihan sama mitä teet, viiteenkymmeneen prosenttiin on hävyttömän pitkä matka). Jos osavaltio jakaisi valitsijamiehet, yhtäkkiä republikaanien kannattaisikin kampanjoida osavaltiossa saadakseen ehkä kymmenen valitsijamiehen sijaan vaikka viisitoista, ja vastavuoroisesti demokraattien olisi pakko myös jonkin verran kampanjoida siellä jotta republikaanit eivät veisi valtaa liikaa. Tästä olisi tuloksena se, että molemmat puolueet joutuisivat antamaan enemmän huomiota osavaltiolle ja se saisi noin yleisesti lisää sananvaltaa asioissa. Ja vielä pitemmällä tähtäimellä homma olisi hyvä Amerikalle, koska se olisi edes vähän reilumpi kolmannen osapuolen ehdokkaita vastaan (Mielessäni fantasisoin Amerikan keskustapuolueesta (en siis maajusseista, vaan sellaisesta ideologisesta keskustasta joka edustaisi kultaista keskitietä eikä demojen ja repujen kaltaisia ääripäitä), koska uskon että sellainen saisi kannatusta paremmassa järjestelmässä).

    Tietenkään näin ei tule tapahtumaan, koska se sakki joka on esim. Kalifornian hallinnossa, on lojaali puolueellensa (tässä tapauksessa valtaosin demokraateille siis) eikä osavaltiollensa ja täten niillä ei ole mitään intressejä korjata systeemiä.

    Samoin perusdemokraatti kalifornialainen ihminen ei halua mitään tälläistä ehdotusta kannattaa, koska ei näe sitä myöhemmin tulevaa Suurempaa Hyötyä vaan vain sen nenän edessä möllöttävän kauhuskenaarion että *gasp* jos tämmönen pääsis läpi ni republikaanit sais valitsijamiesääniä munkin osavaltiosta ja sitähän ei voi hyväksyä!1!1! Harmi, ettei kenelläkään ole munaa kärsiä lyhyellä tähtäimellä jotta pitemmällä aikavälillä asiat voisivat olla paremmin. Mutta mihinkäpä muuhunkaan se kvartaalitalousajattelumalli johtaisi…

  3. heka Says:

    Anon: hyvä kommentti. Minäkin olen kyllästynyt zombie-lätinään osastosta ”USA on iso maa plää-plää” johon alkuasukkaat aina turvautunut kun he tajuavat että heillä ei ole mitään tietoa siitä missä mennään ……
    Tässä linkki siihen, miten Kalifornia melkein muutti valisijamiessysteemiään näihin vaaleihin ”http://ballotpedia.org/wiki/index.php/California_Presidential_Electoral_College_Reform_Initiative_(2008)” – mun tartti laittaa linkki lainausmerkkeihin koska WordPress ei tunnu osaavan muodostaa oikeata linkkiä. Kopioi ja peistaa teksti uuteen ikkunaan.

  4. a non Says:

    heka: Kiitti linkistä. Tuo ehdotus olisi näköjään muuttanut systeemiä samanlaiseksi kuin Mainessa ja Nebraskassa, eli valtaosa valitsijamiehistä (Kalifornian tapauksessa 53 55:stä) valittaisiin kunkin kongressipiirin voittajan mukaan. Tosin se olisi edelleen ollut winner-takes-it-all-systeemi, mutta olisipa ongelma ainakin oltu pilkottu osiin. Harmi, että todennäköisesti gerrymandering pilkottaisi rumaa päätään vielä nykyistäkin enemmän siinä tapauksessa että tuommoinen ihme menisi läpi.

    Tuo zombielätinä on muuten ärsyttävän tuttua erään toisenkin maan kanssa jota tiiviisti seuraan. Japanilaisilla standardivastaus kaikkeen tuntuu olevan ”no mutta kun me ollaan saarivaltio ja..”

  5. Antti Says:

    Joissakin osavaltioissa on lakeja siitä, miten työnanatajien on päästettävä työntekijänsä äänestämään. Esimerkiksi Washingtonin osavaltiossa laki sanoo, että työntekijällä on oltava kaksi peräkkäistä vapaatuntia äänestyspaikan aukioloaikana. Tämä ei ole paljon, sillä pelkkään matkaan voi kulua helposti tunti tai enemmänkin, ja pahimmillaan äänestyspaikoilla on useiden tuntien jonot (en tosin tiedä miten pahat jonot juuri Washingtonissa on tyypillisesti ollut).

    Tai oikeastaan vähän yksinkertaistin hieman monitulkintaista lakitekstiä, joka menee näin:

    § 49.28.120 Employer must arrange employees’ schedule to allow
    sufficient time to vote, unless employee has two consecutive non-work
    hours while polls are open.

    Toistan nyt vielä aiemmasta kommentistani, että ei se suora kansanvaalikaan ihan ongelmaton olisi.

  6. Mervi Siiri Maria Says:

    Nyt on se päivä, kauan odotettu muutoksen päivä! Vaalitapa on mikä on, ja …. Obama voittaa. Koska olen niin järkkyvanha muistan miten koulussa jännitimme marraskuussa 1960 Kennedy – Nixon kilpaa. Olimme 10 v ja elimme täysillä mukana vaaleissa!!?. Yhdellä meistä oli jo silloin matkaradio (transistoriradio??? Amerikasta tuotu..) mukana koulussa ja sillä kuuntelimme tuloksia vaalien etenemisestä…….. Minun mielestäni tässä on jotain samaa, olen nyt töissä ja hmnnnn …kukaan ei ole kiinnostunut vaaleista. Ympärilläni on nörttejä talousihmisiä, valtaosa naisia, ehkä he eivät edusta hyvin koko Suomea. … Täytyy myöntää, että aina onnistun olemaan väärässä seurassa ja mielipiteeni eivät juurikaan edusta enemmistöä, eli uskallanko sittenkään hehkuttaa Obamaa.Päin tuulta ja uskon, että NYT olen Amerikan enemmistön kanssa samaa mieltä ja Obama voittaa!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: