Vapaalla Maailmalla oli synttärit ….


Vapaan Maailman synttärit olivat ja ovat ensi vuonnakin heinäkuun 4. päivänä. Suomen Kuvalehdessä Marko Maunula kirjoitti aiheesta (Lähde 1) toivottamalla hyvää syntymäpäivää päivänsankarillemme.  Mielenkiintoinen artikkeli joka osoittaa miten Vapaa Maailma voidaan kokea monella tavalla.  Marko kirjoittaa siitä miten hän kokee Vapaan Maailman. Minä kirjoitan siitä mitä täällä tapahtuu (jota tietenkin värittää mimun arvomaailmani). Mulla ei ole ole kauheasti valitettavaa oman elämäni suhteen.

Minä en kirjoita siitä, miten kivaa (joo, on aika kivaa) tai kurjaa minulla on (ei oo kauhean kurjaa) Vapaassa Maailmassa, minä kirjoitan siitä, mitä minusta täällä tapahtuu ja pyrin perustelemaan mielipiteeni tilastoilla, lehtiartikkeleilla, ja silleen.  Minä luen paljon, ja olen aina lukenut paljon, ja jostain syystä tilastot tarttuvat aivooni, ja minä katson Vapaata Maailmaa jotenkin eri lailla kuin useimmat muut tuntemani ihmiset (heh heh, paitsi täällä olevat ulkomaalaiset jota tuntuvat olevan aika paljon samaa mieltä kanssani).  Joo, minä kuulostan negatiiviselta tyypiltä, koska lähes kaikki mittarit, joita minä tarkkailen, ovat miinusmerkkisiä Vapaan Maailman suhteen pitkällä tähtäyksellä (eli mielestäni toivoton alamäki jatkuu ellei jostain uutta toivoa löydy).

Happy-4th-of-July--30347Aloitetaan tämä juttu ”Vapaassa Maailmassa mikään ei ole hyvää” positiivisella huomiolla.  Noin 6 viikon kuluttua on taas kerran Burning Man viritelmä Black Rock aavikolla Nevadassa.  Sitä viritelmää ei minusta voi olla olla muualla kuin Vapaassa Maailmassa – viritelmä joka on minusta ihan ykkönen, ja jota minä en osaa kuvata verbaalisesti tai kuvilla, mutta kuuklaus ”burning man” ja ”kuvia” voi toimia. Tässä minun kuviani yhdeltä vuodelta (Lähde 3).  Eli en ole pelkästään positiivinen🙂 …. Ja nyt siis takaisin ankeaan asenteeseen.

Suomen Kuivalehden (hei nuijat, tämä on vitsi: minä tykkään Kuvalehdestä) artikkeli alkaa näin (alkuperäinen artikkeli on italics’illa kirjoitettuna, mun kommenttini ovat ei-italics’ia)

4.7.2009 klo 15:28

Hyvää syntymäpäivää, Yhdysvallat!

Amerikka täyttää taas vuosia. Se on nyt 233 vuotta nuori. Grillaamisen, uima-altaalla lojumisen, sekä ilotulituksien odottelun lomassa on hyvä ajatella mikä tekee Amerikasta hyvän maan.

Olen asunut täällä nyt 17 vuotta. Olen nykyisin suomalainen ja amerikkalainen. Minulla on kaksi kulturaalista identiteettiä, kaksi kieltä ja maata, ja pian myös kaksi passia.

Mikään maa tai paikka ei ole täydellinen, mutta tänään on aika juhlia Yhdysvaltoja, keskittyä sen hyviin puoliin. Ohessa yhdeksän henkilökohtaista syytäni ja selitystä miksi asun Yhdysvalloissa ja olen tehnyt siitä uuden kotimaani.

Aika lähellä mun juttuani, paitsi etten ole koskaan oikein tuntenut skoobari kultturia omakseni, mulla on pikemminkin olo kuin antropogilla, joka hottentottimaassa katselee ja yrittää ymmärtää alkuasukkaiden elintapoja, kultturia ja soidinmenoja leirinuotion äärellä. Kolkyt vuotta täällä ja en ole vieläkään kauboi…


1. Yhteiskunnan energisyys ja optimismi. Amerikka on ”mikä ettei” -maa. Sen kulttuuri rohkaisee yrittämään ja kokeilemaan, pistämään totutut ajattelutavat uusiksi. Historia ei ole sille riippakivi, vaan uuteen rohkaiseva kokemuspohja.


Historia ei todellakaan ole riippakivi, kun amerikkalaiset eivät tiedä historiasta hönkäsen pöläystä. Tosin yhteiskunta on (yli)optimistinen ja siten sillä on vahva ”mikä ettei” kulttuuri.  Mikäs etteikö me voitais  mennä vapauttamaan Irak ja antamaan heille lahjaksi demokratia ja vapaus ja rauha.  Mikäs ettei me seuraavaksi hoideta Afganistan ja Iranikin?  Ja nyt jotain miljoona kuollutta irakilaista myöhemmin pojat siirtyy Afganistaniin jatkamaan optimismiaan ja energisyyttään.  Historia ei ole riippakivi eikä siitä opita mitään. Yltiöpäinen ylioptimismi sekoitettuna kulttuurin ymmärtämättömyyteen johti, ei yllättäen, Irakin seikkailun aika perusteelliseen ryssimiseen.
Minä en ole vielä huomannut yleensä ottaen paljonkaan yrittämistä ja kokeilua tai sitä että totutut ajattelutavat olisi laitettu uusiksi.  Tietenkin kun on riittävän iso maa, niin tästäkin löytyy jonkinverran näyttöä – minusta FedEx, Google, UPS ja vaikkapa Amazon ovat käsittämättömän hyvin toimivia virityksiä. Mutta entäs niiden lisäksi?  Miten selitetään autoteollisuuden kyvyttömyys reagoita japanilaisiin?  Miten selitetään NASAn kuumatkailun jälkeinen kyvyttömyys hoitaa edes sukkulaviritystään? Miten selitetään finanssiteollisuuden mielipuoliset seikkailut viimeisen 20-30 vuoden aikana (Saving and Loan, Internet romahdus, nykyinen pankkikriisi – kaikki järjestelmän toimimattomuuden takia, vai pitäisikö sanoa niiden johtuvan siitä, että totutut ajattelutavat laitettiin uusiksi?
Pojat pääsi kuuhun, mutta senjälkeen onkin ollut aika hiljaista.  Avaruussukkula on ollut täysi katastrofi – senhän piti lentää kerran viikossa halvalla avaruuteen ja lopputulos on pari kertaa vuodessa helvetin kalliilla. GPS satelliitit alkavat lahota taivaalle, sähkönjakeluverkosto yskii aika pahasti, rähjäiset lentokentät alkavat kilpailla Tsimpapven Kansainvälisen Kentän kanssa, New Orleansin sekä patorakennelmien ylläpito että tulvimisen jälkeinen pelastusoperaatio olivat hyvä näyttö kyvystä improvisoida,  autoteollisuus on ryssinyt itsensä perseelleen 40ssä vuodessa iloisen tyytväisenä, uutismedia (lehdet ja teevee) ovat saaneet kansan niin turtuneeksi, että Ilta-Sanomat (tai Jallu) olisi tälle jengille ylipääsemättömän intellektuelli ja vaikealukuinen älykkölehti.
Joka vuosi Vapaan Maailman jengille on iso yllätys kun keskilännessä ”tornado alley”ssä on … tornadoja! Talot lentävät tuusan nuuskaksi, ja sitten rakennetaan uudestaan samat talot, jotka menevät seuraavana vuonna tuusan nuuskaksi.  Mitä opittiin? Ei mitään, kierre jatkuu.  Floridan ja itärannikon ja Meksikonlahden hirmumyrskyt ovat sama juttu – persaukiset asuvat havumajoissa, hirmumyrskyt pyyhkivät havumajat säännöllisin väliajoin pois kuntasuunnittelun piirustuksista, ja sitten rakennetaan samat havumajat uudestaan.
Ainoa poikkeus yleiseen kyvyttömyyten ”yrittää ja kokeilla”, joka mulle tulee mieleen, on Kalifornia (muuallakin on varmaan esimerkkejä, mutta satun tietämään, tai luulemaan tietäväni, enemmän Kalifornian jutuista)).  Kaliforniassa on ja siellä on aina ollut maanjäristyksiä.  Rakennusmääräykset olivat mitä olivat kunnes joskus 1930 luvulla etelä Kaliforniassa oli iso maanjäristys ei-kouluaikaan ja kouluja romahti ja kakaroita ei kuollut.  Tämän säikähdyksen seurauksena Kalifornian rakennusmääräyksiä muutettiin, ja ainakin minusta vaikuttaa siltä, että paitsi että maanjäristyksistä opitaan jotain niin myös jotain tehdään tilanteen parantamiseksi.  Esimerkiksi 1990 luvun alkupuolella Los Angelesissa oli iso maanjäristys, jossa kuoli jotain 60+ ihmistä, ja muutamia moottoriteiden siltoja romahti alas ja nyt moottoriteiden kannatuspylväiden ympärille on hitsattu teräskondomit, joiden tarkoituksena on estää pylväiden mureneminen maanjäristyksessä.  Pintapuolisesti katsoen vaikuttaa siltä, että joku on funtsannut asiaa ja jotain on päätetty tehdä – mikä on joskus parempi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään.  Samalla lailla Kalifornian systeemi tulipalojen suhteen kertoo siitä, että systeemissä jengi mietti ja pohtii tulipaloja ja yrittää tosissaan tehdä jotain asian suhteen.

2. Etninen kirjo. Mitä avoimempi yhteiskunta on, sitä menestyksekkäämpiä sen asukkaat. Eilen poikieni kaverit tulivat kylään pelaamaan videopelejä. Omat poikani ovat puoliksi suomalaisia, puoliksi afroamerikkalaisia. Heidän kaverinsa sekoittivat pakkaa entisestään. Nathan on puoliksi latino, Aaronin isä on juutalainen ja äiti kiinalainen, Marquez on afroamerikkalainen. On uskomaton rikkaus, että lapseni saavat kasvaa maailmassa jossa rotu ja etnisyys eivät enää määrittele ketään.

Totta. Tämän kirjohomma on osittain mennyt todella oikein joissakin paikoissa. Minusta on hieno homma jos pakka sekaantuu. Ihan henk koht tasolla minun poikani sekoilevat aasialaisten mummojen kanssa, ja mummot ovat tosi kivoja.  Ja minusta on kiva katsella sekarotuisia kakaroita, minun henk koht suosikkejani söpöyden suhteen ovat musta/valko ja valko/keltaiset kakarat…

Mutta kuinka paljon jengi todella sekaantuu?  Tosin Obama sai ääniä valkoisiltakin, mutta heistä vain ja ainoastaan 43% äänesti vääränväristä jätkää.  Yhtäältä eri rodut näyttävän elävän sovussa keskenään, erityisesti kakarat isommissa kaupungeissa, toisaalta jengi asuu edelleen kauniisti omilla asuinalueillaan- vaikkakin niihinkin alkaa pikkuhiljaa siirtyä edes jotain vieraita värejä.  Minä asun varmaan yhdessä Vapaan Maailman liberaaleimmista paikoista, mutta minun näköpiirissäni ei pyöri montakaan eriväristä (ja tuntemani valkonaamat täällä äänestivät, hihasta vedettynä lukuna, varmaan yli 90-prosenttisesti Obamaa).  Täällä sekoillaan teoriassa muttei käytännössä. (No joo, juutalaiset sekoilevat lujaa – muistaakseni melkein puolet juutalaisista menee naikkariin ei-jutskujen kanssa – ällistyttävän iso luku koska juutalaiskulttuuri on vahva – ja näköjään hyvin suvaitsevainen samaan aikaan)
Miten niin minusta etninen kirjo on todellisuutta vain ”osittain”?  Koska tilastot osoittavat Vapaan Maailmassa ihmisten asuvan ja ajattelevan entistä enemmän omissa ryhmissään, eli lestadiolaiset asuvat lähinnä lestadiolaisten kanssa, tapaavat vain omia sielunveljiään, lukevat vain omia tiedotteitaan, ja katselevat vain lestadiolaisia teevee kanavia.  Tarkoitan tietenkin ”lestadiolaisuudella” mitä tahansa sinulle tärkeätä juttua – etnisyys, konservatiivisyys, liberalismi, uskonnollisuus tai uskonnollisuudettomuus, ja silleen.  Minusta on aika jännää, miten vaikkapa meedian kyky tarjota jokaiselle kohderyhmälle tarkasti heidän omaa uskontoaan johtaa siihen, että jengi lukee vain omaa versiotaan maailman todellisuudesta.  Ja nyt kun meediassa voidaan tarjota täsmäajatuksia, niin niitä tarjotaan.  Ja koska melkein kaikki ihmiset haluavat kuulla juttuja, jotka vahvistavat heidän jo omaksuttuja käsityksiään (”on kiva olla oikeassa ja kuulla toistenkin sanovan sen”), niin tätä täsmäajatusten virtaa löytyy joka lähtöön. Ja jengistä tule entistä jyrkempää lestadiolaista ajatusmaailmantaan.  Meediassa on paljon ”keskusteluohjelmia” jota ovat todellisuudessa huuto-ohjelmia – jengi kiljuu eipä-juupa juttuja, keskeyttää toisiaan ja huutaa kilpaa samaan aikaan ”oot väärässä, eikun sä oot väärässä” teatteria.  Mulle vittuillaan usein lukiessani New York Times lehteä aiheesta ”miten voit lukea tuota paskaa” – heidän mielestään yksipuolista liberaalien maailmankuvaa vääristelevää ja valehtelevaa äänitorvea – vaikken ole edes sanonut mitään – minä vain luen (tässä vaiheessa).  Yleinen asenne on se, että ei ole hyväksyttävää tutustua ”vihollisen mielipiteisiin”  – Obamaa haukutaan sittä että hän haluaa keskustella Iranilaisten kanssa.
Hyvä paikka tutustua lisää tähän aiheeseen on kuuklata ”polarization american politics” ja muut polarisaation muunnelmat.

3. Ilmasto. En ole varma jos Atlantan vuosien jälkeen tottuisin uudelleen vähälumiseen suomalaiseen kesään. Kolmekymmentä celsiusta on hyvä kesän peruskeli. Lunta en ole lapioinut sitten vuoden 1992.

Iso maa ja ilmastoa löytyy joka lähtöön ja makuun.  Luntakin saa lapioida todella kunnolla jos siihen on tarvetta.  Vapaan Maailman porukka on suunnitellut todella ansiokkaasti ainakin Etelä Kalifornian ilmaston – jos tykkää hillua teepaidassa ja shortseissa ja sandaaleissa melkein ympäri vuoden.
Minusta suomalaiset valittavat Suomen ilmastoa aika turhaan.  Etelä Kaliforniaa lukuunottamaat minusta Suomessa on parempi ilmasto kuin missään Pohjoisamerikassa.  Etelä Suomessa ei ole kivaa syksyllä, kun on pimeätä ja sataa – itse asiassa syksy on aika perseestä.  Loppuaika vuodesta ei ole itse asiassa yhtään hassumpaa – kirjoitan tätä juttua Porkkalassa yöllä kuistilla, ulkona sataa ja ukkosen jylinä kuuluu.  Kliffa fiilinki.  Suomessa on minusta aika tasainen ja ei kovin äärimmäinen ilmasto.  Minusta Vapaan Maailman itärannikolla on kamala ilmasto, talvella on helvetin kylmää ja kosteata, kesällä kuuma ja hikisen kosteata – keväällä ja syksyllä on noin yksi viikko tosi upeata säätä, loppuvuosi on aika epämiellyttävää. Ja itärannikolla on hurrikaaneja aina silloin tällöin – minusta siellä on tosi ankara ilmasto.  Keskilännessä sama juttu, talvet äärimmäisen rankkoja tuulineen ja pakkasineen ja jäämyrskyineen, kesällä kuumaa ja hikistä ja tornadoja – kamala ilmasto.  Toinen pojistani asuu Chicagossa, joka on ilmeisesti todella kiva kaupunki asua ja olla, huolimatta siitä että itse Belsebuubi on suunnitellut Chicagon säät.

4. Musiikki. Yhdysvallat on antanut maailmalle sen viime vuosisadan soundtrackin. Jazzista bluesin ja gospelin kautta rockiin, Yhdysvallat on ollut modernin musiikin laboratorio ja kehto.

Musta tuntuu että täällä on kovaa musaa aika paljon samassa määrin kuin muuallakin.  Musta tuntuu että melkein kaikilla meillä on iso harhakuva musan (ja kaiken muunkin suhteen) siinä, että ajattelemme vaikkapa musiikkia sen mukaan mitä kuulemme radiossa ja jotenkin vaikkapa Malin musiikki ei soi meidän korvissamme.  Ja jostain syystä, ellen ole ihan väärässä, kova musajengi vaeltaa Maliin joka vuosi.  Mutta voin tietenkin olla ihan väärässä….

Mun musiikkikorvani surkastui hapen puutteeseen syntyessäni, joten en tiedä tästä musa jutusta mitään.  Mutta (kaupallisessa) radiossa soi Britney Spears ja hänen kaverinsa ja olen lopettanut musiikkiradion kuuntelemisen tyystin.  NPR (National Public Radio) on paljon mielenkiintoisempi, mutta sitähän ei monikaan kuuntele. Minusta jenkkimusassa oli paljonkin ötyä vanhoina hyvinä aikoina, mutta mulle ei tule heti mieleen mitään minua innostavaa jenkkimusaa vaikkapa viimeisen 20 vuoden ajalta.  Toisaalta, en tiedä mitään näistä muusiikkijutuista…

5. Urheilu. Yhdysvallat on ehkä urheiluhulluin tietämäni maa. Sen osallistuva kulttuuri täyttää stadionit ja saa ihmiset elämään ottelun mukana. En ole koskaan, missään kokenut sellaista hurmaa, kun 96,000 parasta kaveriani huutamassa ”Go dogs, sic’em!” University of Georgian jenkkifutisstadionilla, tai 18,000 parasta kaveriani laulamassa Sweet Carolinea University of North Carolinan korismatissa.

Totta, urheiluhullu maa ja painotus on sanassa ”hullu”.  Kaupunkien veronmaksajat usein rakentavat verovaroillaan stadioneja yksityisten urheilupisneksien käyttöön – aika käsittämätöntä puuhaa ns vapaassa markkinataloudessa. Onneksi ainakin Los Angeles on viime vuosina kieltäynyt tukemasta yksityistä urheilupisnestä yleisillä verovaroilla. Ainakin jos Losissa saadaan jengi maksamaan ilman veronmaksajan tukea urheiluestraadin parkki- ja sisäänpääsymaksut, plus he saavat sisällä ollessaan ostaa kalliilla hinnalla kamalanmakuisia hodareita ja väljähtynyttä kaljaa, niin siitä vaan – vapaa markkinatalous jyllää.
Mikä minusta menee vakavasti pieleen, on se mitä kaikki kansa rakastaa ja ihannoi – oppikoulujen ja yliopistojen posketon urheiluhulluus.  Mä olen sen verran lestadiolainen, että minua häiritsee se kun koulun tai yliopiston päätavoite tuntuu siirtyvän kohdasta ”oppi” kohtaan ”meidän futisjoukkue”.  Amerikkalaisten oppikoulujen päätehtävä on tuottaa futisjengi, josta tulee koululle tärkeämpi kuin se ”opiskelu”, joka on tietenkin aika tylsää puuhaa ja sitäpaitsi kirjaviisaus ei auta naisten pokaamisessa ollenkaan.  Joka helvetin oppikoulun ulkoseinällä on isolla tekstillä ”Jalkapallo Tiikereiden/Sotureiden/Urhojen/Karhujen/jne Koti” ja koulutontin kulmassa oleva valotaulu kertoo seuraavan futismatsin päivämäärän ja kellonajan. Missään ei näy mainintaa siitä miten hyvin koulu on onnistunut ykköstehtävässään, jolla piti kai olla jotain tekemistä kirjaviisauden kanssa.
Ollessani UCLAssa  opiskelemassa huomasin saman pervo jutun.  UCLA rakentaa helvetin hienoja urheiluhalleja ja kirjastot ja luokkahuoneet olivat kuin armeijan hikisä tupia (tosin nykyään UCLAn kirjastotkin on vihdoinkin päivitetty uuteen uskoon).  Koko jengi odotti kikkelit täristen seuraavaa UCLA-USC futismatsia – siitä tuli se aihe josta kaikki jaksoivat puhua ja päivitellä viikkotolkulla.  Ja futissesongin jälkeen olikin aika vaihtaa puheenaihe koripalloon.  Olisi yksi juttu, jos UCLAn futisjengi olisi todellisuudessa koostunut UCLAn opiskelijoista, mutta näinhän on vain teoriassa ja vain paperilla. ”Opiskelija”urheilijoille kehitetään omat matonkudontakurssit, joiden ansiosta he ovat teoriassa ”opiskelijoita” mutta käytännössä veikkaisin, että suurin osa heistä ei osaa tuskin lukea ja/tai kirjoittaa.

Voisiko yliopistojen urheiluhulluus olla tätä mädempi?  Joo, ei vain voisi, vaan on.  UCLAssa on kova pula pysäköintipaikoista, ja pari vuotta sitten tuli ilmi, että UCLAn  futisjengin ”opiskelijaurheilijoille” oli annettu invalidien pysäköintitarrat – juttu ei olisi ehkä tullut julkisuuteen, jos urheilijamme olisivat käyttäneet rullatuolia parkkipaikan ja futiskentän välillä, mutta he pomppailivat kuin gasellit autostaan ja ilmeisesti se alkoi nyppimään raajarikkoja – ihmeen pikkumaista porukkaa kun eivät suostu kärsimään yhteisen hyvän puolesta….

Funtsaas juttua näinikkää.  Mitäs jos paavi päättäisi että Vatikaani tarvitsee hyvän futisjengin (ehkä kardinaalit pelaa futista jo nytkin) ja pikkuhiljaa lähes ainoa juttu, jonka ihmiset tietävät Vatikaanista olisi Pietarin Palloseura?  Alkaisikohan Vatikaani keskittää enrgiansa hiukan epäolennaisiin juttuihin?  Uskovaiset alkaisivat ehkä siirtyä toiseen uskontoon kun paavi alkaa potkimaan palloa Pietarin kirkon pihalla. Minä olen uskovainen tässä kohtaa – asiat ovat päin vittua jos oppikoulut ja yliopistot alkavat keskittyä futikseen eikä opiskeluun.

6. Kirjallisuus. New Yorkin juutalaisista intellektuelleista Etelän goottikirjailijoihin, amerikkalainen kirjallisuus on tällä vuosisadalla ollut rikas ja dynaaminen uusien tarinoiden aarrearkku. Moniko maa tuottaa tällä hetkellä mielenkiintoisempia tekijöitä kuin Yhdysvallat?

En tiedä.  Miten määritellään mielenkiintoisuus? Kukahan tai kuinka moni niitä kirjoja lukee? Ja monessako maassa luetaan vähemmän kirjoja kuin Yhdysvalloissa, siis per lärvi luvuissa?  Ainakin Los Angelesissa mun ei tartte ostaa kenellekään kirjaa synttärilahjaksi, koska useimmilla ihmisillä on jo yksi kirja kotonaan – joten vien heille pullon punkkua.
Lukutaidottomuus on muuten iso ongelma.  Mä olen pikkuhiljaa kirjoittamassa uutta blokijuttua tästä aiheesta, löysin nimittäin kuntatason tilastoja lukutaidottomuudesta ja sieltä löysin sen että Los Angelesin kunnassa joku 33% jengistä on funktionaalisesti lukutaidotonta.  (Lähde 4)
Eihän voi olla että 30% jengistä on funktionaalisesti lukutaidotonta, eihän isi?  Sori vaan lapsikulta, annas kuin kerron mikä on homman nimi. Funktionaalinen lukutaidottomuus tarkoittaa mm sitä, että jos sinulle kerrotaan duunissa että voisitko jättää ruokatunnilla olevalle Villen pöydälle soittopyynnön koska ”asiakas Kalle soitti Villelle ja pyysi Villeä soittamaan”, niin et osaa kirjoittaa (tai täyttää esipainettua soittopyyntölomaketta) Villelle viestiä asiasta.  Tätä funktionaalisesti lukutaidotonta porukkaa on tässä maassa omien 30 vuoden aikana keräämieni havaintojen perusteella yllinkyllin ja arviot 33%sta kirjallisuuden ei-nerosta Losissa kuulostavat minusta ihan oikeassa haarukassa olevalta luvulta.

7. Ruoka. Maan etninen kirjo heijastuu sen rikkaassa ruokakulttuurissa. 20 minuutin säteellä kodistani on ainakin 20 eri etnisen ryhmän ravintolaa. Voin viikossa syödä itseni läpi maailman eri ruokakulttuurien.

Joo, isoissa kaupungeissa löytyy paljon hyviä etnisiä ruokapaikkoja, ja jotkut niistä ovat todella hyviä, ja pikkukaupungeissakin alkaa valinta laajentua.  Mä tykkään sushista kuin hullu puurosta ja vaikkapa Losista löytyy hyvää sushia, jos sitä jaksaa etsiä.  Ja Suomessakin alkaa olla hemmetisti etnisiä rafloja.  Musta vaikuttaa siltä, että ruokakulttuuri tuntuu laajentuvan aika iloisesti melkein missä päin tahansa minun tuntemaani maailmaa.
Entäs annosten koko?  Ruoka-annokset ovat valtavia ja niin ovat ruokailijatkin.  Mutta näin on jo Suomessakin – minun uusi kokemukseni on ettei ole mitään järkeä tilata Suomessakaan kahdelle hengelle kahta annosta – yhdessäkin annoksessa on tarpeeksi jakamista kahdelle hengelle.  Ja niinpä tilaankin nykyään Suomessa ruokaa tyyliin ”saisimmeko yhden pyttipannun ja kaksi lautasta”.  Toimii hyvin ja nyt ei tartte ähkyä ja pohkia aterian jälkeen…

Ellen ole ihan väärässä, niin Meksikon ylipainoisuus on jo suurempaa kuin Vapaassa Maailmassa.  Eli kyseessä taitaa olla maailmanlaajuinen ongelma.

8. Itsekritiikki. Amerikkalaiset, tai ainakin maan älymystö, ovat hyviä rakentavassa kritiikissä, jopa oman maansa suhteen. Maailman Amerikka-kriittisin media löytyy Yhdysvalloista. Hyvä itsetunto on antanut amerikkalaiselle älymystölle kyvyn vahvaan itsekritiikkiin sekä sen myötä maan jatkuvaan parantamiseen.

Minä kyllä elän jollain toisella planeetalla. Minusta Vapaasta Maailmasta puuttuu täysin ja tyystin todellinen itsekritiikki.  Jos Vapaassa Maailmassa olisi todellista itsekritiikkiä, niin Irak ja Afganistan sodat olisivat loppuneet alkuunsa, tai eivät edes olisi alkaneet.  Suomi oli suomettunut Neuvostoliiton uhan alla – ja minä väitän että Vapaa Maailma on suomettunut oman itsesensuurinsa alla.  Vapaassa Maailmassa on Vapaa Tiedonvälitys tukahdutettu itsesensuuriin ja suometettu ja ajettu kauas sivuraiteille.  Suomessa suometus ei mennyt näin syvälle. (Itse asiassa minun tarttisi kirjoittaa erillinen juttu tästä Vapaan Maailman itsetehdystä suomettumisesta – Vapaan Maailman suomettuminen on tosi kovaa pornoa parhaimmillaan)

Älymystö, jonka määrittely on aika mahdotonta, mutta valitaan vaikkapa 2% fiksuinta porukkaa älymystöksi.  Minusta hekin ovat pikemminkin aika kapeakatseista porukkaa.  Älymystö lukee tietenkin New York Timestä, Economistiä, Washington Postia ja tihruaa töllöstä PBS (Public Broadcast System, eli paikallinen Yleisradio tai BBC).  Mutta mulle on syntynyt sellainen mielikuva 30:n vuoden aikana, että kun lehdistö (eli koko media maailma) raportoi jonkun jutun, niin siitä puhutaan kolmisen kuukautta, joku ehkä naulataan ristille ison metelin säestyksellä, ja sitten pinnalle nousee joku uusi aihe ja kierros jatkuu.  Itsekritiikki on pinnallista pulinaa pulinan vuoksi.
Mikään ei muutu, mitään ei tehdä ”maan jatkuvan parantamisen” eteen.  Hyvä esimerkki on tämä nykyinen pankkikriisi – siitä nousi kauhea melu ja huuto, valtion rahaa lapioitiin pankeille, ja hallitus otti pelastustoimien vetäjiksi sen saman porukan, joka sai aikaan koko sotkun. Mitään ei ole tehty systeemin korjaamiseksi, sama rumba tulee jatkumaan (kannattaa muistaa että näitä isoja finanssiskandaaleja tulee noin kymmenen vuoden välein, 80-luvulla oli Savings and Loan katastrofi, 90-luvulla internet katastrofi, ja nyt tämä pankkikatastrofi.  Joka kerta juttu seuraa samaa käsikirjoitusta: 1) hirveä huuto ja parkuminen ja kauhistelu, 2) luvataan toimenpiteitä, joilla estetään näitä katastrofeja tapahtumasta uudelleen), 3) mitään ei muuteta todellisuudessa, 4) kansa unohtaa jutun ja 5) seuraava kuvio tapahtuu vuorenvarmasti kymmenen vuoden kuluessa.
Vapaan Maailman jengi vihaa itsekritiikkiä.  Joitakin juttuja saa sanoa, toisia taas ei.  On sallittua sanoa ääneen, että kaikki poliitikot ovat korruptoituneita. On sallittua sanoa ääneen, että koulut ovat helvetin huonoja (paitsi ”minun lasteni koulu, joka on maailman paras”). Tässä mielessä itsekritiikki on toki sallittua.  Mutta nuo ovat sallittuja sanontoja, joita toistetaan mantrana naama peruslukemilla.  Hyvät tavat kuitenkin vaativat, että muistat sanoa, miten meillä on maailman paras X, jossa X voi olla palomiehet, opettajat, armeija, mikä vaan – kaikki on aina maailman parasta tai isointa tai tärkeintä tai hienointa.  Viimeisten Kalifornian tulipalojen aikana Arnold Schwarzenegger sanoi lehdistötilaisuudessaan, miten meillä on ”maailman parhaiten koulutetut ja tehtäväänsä paneutuneet palomiehet” – Arska muisti toistaa pakolliset hyminät joilla kansa pidetään aisoissaan – isi kertoi että lapset voivat nukkua rauhassa, isi ja isin kaverit huolehtivat sinusta, ei tartte kysellä mitään.  Tämä ”we have the best XXX in the world” mantra toistetaan joka yhteydessä isolla hartaudella – sitä ei edes huomaa ennenkuin alat laskea kuinka montaa kertaa kuulet mantran ”the best/hightest/lowest/hottest/coldest xxx in the world” – Grand Canyon on maailman syvin kanjoni, paitsi jos lasketaan mukaan Copper Canyon Meksikossa joka on syvempi (Lähde 5)
Itsekritiikki?  Höpön höpö.  Funtsaas vähän. Saisko olla esimerkkinä tämä Irakin sota?  Ensteks Vapaan Maailman johto valehteli lampailleen miten Saddamilla on suora yhteys Al Qaedaan ja miten Saddamilla on joukkotuhoaseita.  Sitten kun kävi ilmi että heille on syötetty ihan täyttä paskaa, niin kansa hiukan mutisi ja unohti mitä tapahtui. Siis sotaan mentiin ei vain väärin arvioiduilla syillä vaan tietoisilla valheilla ja kansa ei vieläkään napise.  Mitä olisi tapahtunut Suomessa, jos kesken jatkosodan Suomen hallitus olisi myöntänyt että joo, me suomalaiset tosiaan ammuttiin ne Mainilan Laukaukset ja aloitettiin talvisota ihan tahallaan?

No joo, miksi murehtia valheellisista syistä – nyt olemme sodassa ja sitä tarttee sotia.  Entäs miten Irakin sota hoidettiin käytännössä? Tota noin, jotain kuusi vuotta myöhemmin Vapaa Maailma on saanut aikaan yli miljoona kuollutta irakilaista siviiliä, viisisen miljoonaa irakilaista pakolaista (suurin piirtein fifty-sixty Irakin sisällä ja ulkopuolella), antanut Iranille enemmän poliittista liikkumatilaa, tapattanut noin 7.000 amerikkalaista (heh heh, yleensä luvuista jätetään pois Irakissa tapatetut amerikkalaiset ei-sotilaat ja juuri kukaan ei kiinnitä huomiota kaunisteltuihin lukuihin – sehän olisi epäisänmaallista), Irakin sodan kustannuspotti on tällä hetkellä jossain yli kahden biljoonan (USD 2e12) luokkaa, sota on kestänyt kauemmin kuin Vapaan Maailman osa Toisesta Maailmansodasta – kaikki on hoidettu helvetin ammattitaidottomasti.  Ja kansa ei vieläkään napise.

Sori vaan mutta minä olen sokea ja en näe mitään itsekritiikin valonvälähdyksiä Vapaassa Maailmassa.  Tottakai jotkut runkut älyköt tietävät ja joskus meediassa on jotain laimeita juttuja, mutta kansa uskoo vapauttaneensa Irakin ja antaneensa irakilaisille heidän aina kaihoamansa demokratian.  Ja kansalla ei ole hajuakaan siitä, miten perusteellisesti Vapaa Maailma on ryssinyt Irakin vapauttamisen.  Jos he tietäisivät, niin jopa nämä lampaat saattaisivat nousta barrikaadeille. Mutta kun ei tiedä, niin ei nouse.
Mulle ei ole ollenkaan selvinnyt miten tätä maata jatkuvasti parannetaan.  Itse asiassa mulle on sattunut silmään miten tärkeät mittarit osoittavat paitsi maan vajoavan pikku hiljaa syvemmälle kuoppaan niin myös miten kuopasta nousemiseen tarvittavat tikapuut lyhentyvät myös pikkuhiljaa.  Kansan koulutustaso laskee (nyt työelämässä olevat 25-34 vuotiaat ovat huonommin koulutettuja kuin vanhempansa), koulussa olevat eivät pärjää kansainvälisissä vertailuissa (paitsi futis- ja koripallotaidoissaan), keskiluokalla menee ei vain huonommin vaan tyylikkäästi oleellisesti huonommin kuin 30 vuotta sitten, maan infrastruktuuria ei ole viitsitty huoltaa vuosikymmeniin, vapaa lehdistö on menossa konkurssiin, terveydenhuolto on paitsi mielettömän kallista niin myös ilahduttavan tehotonta (esim eliniän odotus on Vapaassa Maailmassa lyhyempi kuin EU 15 valtioissa), ja silleen.  Mutta onneksi kansa on tyytyväistä siitä, että viime olympialaisissa Vapaa Maailma sai enemmän mitaleita kuin mikään muu maa (koska nyt mitattiin mitaleita eikä vain kultamitaleita) – minä huvikseni laskin, miten monta mitalia per nenä eri maat saivat Pekingissä – mm Vapaa Maailma sai vähemmän mitaleita per nenä kuin esim EU.

9. Uskonnollinen suvaitsevaisuus. Amerikkalaiset ymmärtävät ja suvaitsevat eri uskontoja ja ihmisten uskonnollisuutta. Euroopassa, valitettavasti, sana ”uskovainen” on usein liki haukkumasana, joka puskee uskonnollisesti aktiiviset ihmiset marginaaleihin.

Juu ei.

Itse asiassa Vapaa Maailma vaatii, että olet uskonnollinen, edustitpa melkein mitä tahansa uskontosuuntaa, paitsi että sekä islam että ateisti ovat kirosanoja.  Eli juu-ei toisinpäin, sana ”ei-uskovainen” on usein liki haukkumasana, joka puskee uskonnollisesti aktiiviset ihmiset marginaaleihin.  Aika yleisesti kansa tuntuu uskovan, että ilman uskontoa et ole mitenkään mahdollista, että ihminen elää eettisesti hyvää ja oikeudenmukaista elämää, eli heille on uskomaton ajatus että ateisti ei kampitakaan huvikseen vanhuksia liukkailla jalkakäytävillä.
Itse asiassa ”useat”, ja minulla ei mitään prosenttilukua mielessä, Vapaan Maailman ihmiset uskovat (ihan tosissaan), että Jumala on valinnut Vapaan Maailman levittämään hänen uskoaan, ja siksi kaikki mitä Vapaa Maailma tekee on jo luonnostaan ”hyvää” ja ”oikeudenmukaista”.  Muistathan miten Sarah Palin sanoi vaalitaistelun aikana, että Vapaan Maailman armeija toteuttaa ”Jumalan tahtoa” Irakissa.  Herra Jeesus!

Suvaitsevaisuus? Pari kuukautta sitten sitten uskovainen kahvo salamurhasi aborttilääkärin koska lekurin toiminta soti hänen uskonnollista vakaumustaan vastaan.  Jotenkin ironista että ”pro life”, elämän puolesta oleva jengi, on valmis tappamaan ihmisiä elämän puolesta. (Lähde 2)

Yhdysvallat on hyvä maa. Suomi on hyvä maa. Olen onnellinen ja kiitollinen, että voin kutsua näitä kahta kodeikseni. Kippis, Amerikka!

Joo, nostetaan maljaa ja todetaan että asioista voidaan olla eri mieltä ilman että mennä sotaan.  Vähän epäamerikkalaista, mutta olkoon🙂

Lähteet:
(1) http://suomenkuvalehti.fi/blogit/americana/hyvaa-syntymapaivaa-yhdysvallat
(2) Aborttilekuri tapettu Seeking Clues on Suspect in Shooting of Doctor – NYTimes.20090602.com
(3) Palava Mies vuodelta 2004 mun kuvat
(4) Lukutaidottomuus, USAn opetusministeriön tilastoja, tsekkaa ”California” ja sitten ”Los Angeles County” ja saat 33% http://nces.ed.gov/NAAL/estimates/StateEstimates.aspx
(5) Kupari kanjoni on syvempi http://en.wikipedia.org/wiki/Copper_Canyon

Avainsanat:

13 vastausta to “Vapaalla Maailmalla oli synttärit ….”

  1. JL Says:

    Voi herra isä, kun sä olet negatiivinen. Varmasti sieltä Atlantin takaa löytyy kaikenlaista valittamista, mutta tässä kirjoituksessa on aivan uskomattomasti turhaa nyppimistä. Ei nuo kaikki Maunulan pointit voi olla noin väärin. Sä etsit kaikista asioista kielteisimmät puolet, ja todennäköisesti tekisit samoin, vaikka asuisit missä.

    ”Mitä olisi tapahtunut Suomessa, jos kesken jatkosodan Suomen hallitus olisi myöntänyt että joo, me suomalaiset tosiaan ammuttiin ne Mainilan Laukaukset ja aloitettiin talvisota ihan tahallaan?”

    Outo vertaus, mutta en usko, että mitään sen kummempaa olisi tapahtunut. Suurin osa ihmisistä on lampaita kaikkialla. Yhdysvalloissa sentään saa vapaasti kritisoida maan sodankäyntiä, mikä ei ole totta suurimmassa osassa maailmaa. Esimerkiksi Suomessa kaikki toisinajattelijat pistettiin vankilaan talvisodan ajaksi (hyvä ratkaisu sinänsä minusta), ja jatkosodassakaan, jossa itsekritiikkiä olisi kaivattu enemmän, opposition toiminta ei ollut helppoa.

  2. heka Says:

    Joo, totta kai tiedän että kuulostan negatiiviseltä (itse väittäisin olevani pikemminkin realistinen kuin negatiivinen), mutta en suinkaan väitä, että Maunula olisi väärässä – hän vain tarkastelee asioita erilailla kuin minä. Sehän on ihan jees, eiks niin?

    Loppujen lopuksi kai kysymys on siitä, että vaikkakin kuulostan negatiiviseltä, niin olenko faktallisesti väärässä? Voisko olla, että faktat osoittavat negatiiviseen suuntaan?

  3. kormy Says:

    « »

    Hm… Kuivalehden toimittaja oli ehkä ottanut kippiksiä jo ennen kirjoitusta. Bloggaaja puolestaan on kriittinen mutta ei kai jutussa monta kumottavaa faktaa liene. Alkuasukkaidenkin kirjoittamana näkee väitettävän, että ainakin koulutus, terveydenhoito ja infrastruktuuri ovat poskellaan. Kansalaisten ylipainossa muut seuraavat imussa ja rakentamisessa löytyy paljon huonompiakin. Parikymmentä vuotta sitten Armeniassa ja San Franciscossa oli samansuuruiset maanjäristykset. Esimerkiksi Bay Bridge katkesi ja kuolonuhreja tuli joitakuita; Armeniassa talot sortuivat kasaan ja uhreja oli 25000.

    Brittipohjainen vaalisysteemi ”Winner takes it all / The loser has to fall” -periaate johtaa polarisaatioon, jossa maltillinen publikaanikin vääntyy ajattelemaan positiivisesti mm. aborttikiellosta, vapaasta ammuskelusta ja ilmastomuutoksen torjumisen vastustamisesta. Pysyvä ongelma…

    « [Kuivalehti] Euroopassa, valitettavasti, sana ”uskovainen” on usein liki haukkumasana, joka puskee uskonnollisesti aktiiviset ihmiset marginaaleihin.»

    George W. ja Tony Blair olivat/ovat syvästi uskonnollisia.

    « [Kuivalehti] Etninen kirjo. Mitä avoimempi yhteiskunta on, sitä menestyksekkäämpiä sen asukkaat.»

    Jotkut parhaista ystävistä ovat vääränvärisiä tai vinosilmäisiä … mutta. Brittihistorioitsija Niall Ferguson huomautti vastikään, että mm. Saksassa ennen toista maailmansotaa ja Balkanilla ennen 90-luvun uudelleenjakoja etniset ryhmät asuivat hyvässä sovussa keskenään ja vähemmistöt olivat sulautuneet hyvin valtakulttuuriin.

    « [JH] jatkosodassakaan, jossa itsekritiikkiä olisi kaivattu enemmän, opposition toiminta ei ollut helppoa.»

    Ehkä tässä kohtaa parempi olisi verrata keskenään Suomea ja Kuubaa?

  4. jepujee Says:

    Sinä kun aina yleensä oivallisesti perustelet mielipiteesi tilastoilla ja lähteillä niin kerropa lähde tuolle miljoonalle kuolleelle irakilaiselle. Muitakin lukuja liikkuu mediassa, yleensä jotain alle satatuhatta. Iso luku sekin.

  5. kormy Says:

    Hekan lähdetietoja odotellessa – kuulin kerran NPR-radiosta, että tarkimmat luvut (ja Irakin tapauksessa muistaakseni suurimmat) saadaan samanlaisella menetelmällä, jolla arvioidaan epidemioiden laajuutta. Käydään haastattelemassa näytteeksi joukko ihmisiä, kysytään heiltä yksityiskohdat ja saadaan lopputulos kertolaskulla.

  6. heka Says:

    Se juttu julkaistiin 2006 englantilaisessa Lancet lääketieteellisessä julkaisussa. Tässä kaksi lähdettä. Toinen kuvaa Lancet artikkelia ja toinen ORB lähdettä.
    http://en.wikipedia.org/wiki/Lancet_surveys_of_Iraq_War_casualties
    http://en.wikipedia.org/wiki/ORB_survey_of_Iraq_War_casualties
    ”[…] On the other hand the ORB survey of Iraq War casualties estimated more deaths than the Lancet survey. Out of all the Iraqi casualty surveys so far, only the Lancet surveys and the Iraq Family Health Survey were peer-reviewed. The Lancet surveys have triggered criticism and disbelief from some journalists, governments, the Iraq Body Count project, some epidemiologists and statisticians and others, but have also been supported by some journalists, governments, epidemiologists and statisticians. […]”

  7. JL Says:

    Tony Blair olivat/ovat syvästi uskonnollisia.

    Blair ei juuri puhunut uskonnollisuudestaan virassa ollessaan. Varmaankin juuri siksi, että UK:ssa sellaista ei oikein arvosteta. Hänen uskonnollisuutensa taisi varsinaisesti tulla esille vasta hänen käännyttyään katolisuuteen pian virkakautensa jälkeen.

    Tämä tutkimus, jossa oli huomattavasti suuremmat otokset kuin Lancetilla, arvioi väkivaltaan kuolleita olleen vain murto-osan Lancetin luvuista.

  8. JL Says:

    Otetaanpas uudestaan, jotta kursiivit tulee kohdalleen:

    Tony Blair olivat/ovat syvästi uskonnollisia.

    Blair ei juuri puhunut uskonnollisuudestaan virassa ollessaan. Varmaankin juuri siksi, että UK:ssa sellaista ei oikein arvosteta. Hänen uskonnollisuutensa taisi varsinaisesti tulla esille vasta hänen käännyttyään katolisuuteen pian virkakautensa jälkeen.

    Tämä tutkimus, jossa oli huomattavasti suuremmat otokset kuin Lancetilla, arvioi väkivaltaan kuolleita olleen vain murto-osan Lancetin luvuista.

  9. kormy Says:

    Joo Blair se vasta kiero tyyppi olikin.

  10. kormy Says:

    P.S. – [ http://www.independent.co.uk/news/uk/politics/blair-god-will-be-my-judge-on-iraq-468512.html ]

  11. Gessle Says:

    Mukavaa luettavaa🙂 Mielestäni tuo Kuivalehden teksti oli aika ala-arvoista, ei kuuluisi sen tasoiseen lehteen tuollainen iltapulu hömppä.

    Possuflunssa onkin sitten seuraava asia, jossa Amerikan ihmemaa näyttää muille mallia (pankkikriisin lisäksi)… infosota.fi kertoo mielenkiintoisia asioita tästä.

  12. acabaca Says:

    JL: ”Outo vertaus, mutta en usko, että mitään sen kummempaa olisi tapahtunut. Suurin osa ihmisistä on lampaita kaikkialla. ”

    Minä taas olen aika varma että puliveivarit olisivat riippuneet hirressä noin vuorokauden sisään. Tietysti Eurooppa vm -44 oli täynnä todella karuja jätkiä jotka eivät pelleilleet, mutta veikkaan että tänä lihavana aikanakin joku muumi-Halonen päätyisi loppuiäkseen kiven sisään jos aloittaisi jonkun Oolannin vapauttamisen itse keksimillään perusteilla.

    Suomi on onneksi vielä niitä paikkoja maailmassa jossa ymmärretään, että sota on yhtä kuin kansanmurhan yritys ja esimerkiksi noin miljoona kertaa vakavampi juttu kuin ”pelkkä” murha tai lapsenraiskaus.

  13. JL Says:

    Minä taas olen aika varma että puliveivarit olisivat riippuneet hirressä noin vuorokauden sisään.

    Eihän ketään koskaan laitettu hirteen jatkosodankaan aloittamisesta. Suomalaisethan sen de facto aloittivat, ja poliittiselle johdolle sodan jälkeen annettuja vankilatuomioita pidettiin ja pidetään laajasti epäoikeudenmukaisina niiden suhteellisesta lievyydestä huolimatta.

    Suomi on onneksi vielä niitä paikkoja maailmassa jossa ymmärretään, että sota on yhtä kuin kansanmurhan yritys ja esimerkiksi noin miljoona kertaa vakavampi juttu kuin “pelkkä” murha tai lapsenraiskaus.

    Kansanmurhan yritys? Enpä ole moista vertausta koskaan kuullut. Suomalaiset pikemminkin ymmärtävät, että joskus sota voi olla välttämätön.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: