Matkalaukkujen mammografiaa. Ja positiivisuus on perseestä.


Tää on kova juttu. Pääsen sekoittamaan kaksi ihan eri juttua samaan juttuun.

Pääsin myöhään Suomeen tiistain huolimatta American Aeroflotin Airlines’in urheista yrityksistä pitää minut pois palmupuiden varjosta.  Noin kuukausi sitten American Aeroflot ei saanut koneensa oikeanpuolimmaista moottoriaan käyntiin ja matkani katkesi Dallasiin.  Tälläkin kertaa AAeroflot sai jengin koneeseen, mutta sitten parempinenäinen jengi haistoi savua koneen takapuolella, siis matkustamon perällä tarkemmin sanoen. Ja lentoni peruutettiin.  Tässä vaiheessa en suinkaan valita, minusta on kivempi ratkaista ongelmia muuttuneiden matkajärjestelyiden kanssa kuin antaa lähiomaisten huolehtia minun hautajaisistani. Lentojen peruuttaminen on oleellisesti iloisempi asia kuin hautajaiset – tai häät joita olen aina pitänyt yleensä aika surullisina tilaisuuksina.  Vai spoil ä kuut rileishonship pai ketting märriit?

Kun lennän niin minä heivaan matkustamoon kaksi laukkua – yhden repun (jossa on läppärini ja kaikki siihen liittyvät himmelit ja usein puukko(ja)) ja lentoemäntä-tyyppinen rollaattoriveskan, jossa on tyypillisesti kauhea määrä latureita, pattereita ja muuta minun mielestäni epäilyttävää krääsää (kuten puukko(ja)).  Tällä kertaa päätin kokeilla miten vaikeaa olisi lentää Los Angelesista Hesaan ottaen kaksi puukkoa matkustamoon.  Olen yleensä kuljettanut vain yhden puukon, mutta kun nyt kerran olen melkein alfa-uros, niin en voinut vastustaa kiusausta olla mestariliigassa muiden oikeiden alfa-urosten kanssa. Eli kaksi puukkoa oli uusi unelmani. Ylläoleva kuvan vasen puoli näyttää kaksi puukkoani Losin kentällä turvatarkastuksen jälkeen.  Mulla oli messissä reppu ja pikkuinen hyttimatkalaukku. Laukut menivät mammografian läpi (diagnoosi oli selvästikin ”ei rintasyövän merkkejä) kauniisti.  Mutta terävät (väärä ilmaisu) fiksut Losin turvatyypit epäilivät kenkieni olevan pommeja ja pläägäni hajut vietiin kaasukromatorigraafin läpi – jalkahikeni sai näköjään hälytyskellot soimaan, mutta puukkoni kuvat mammografissa eivät olleet huolestuttavia.  Kuvan oikea puoli näyttää  joitakin tunteja myöhemmin puukkoni Lontoon Heathrowin kentällä uuden turvatarkastuksen jälkeen.  Brittejä eivät kenkäni kiinnostaneet ollenkaan, mutta he saivat hepulin matkustamoon menevästä laukustani (puukkojunkkarin (puukko)reppuni ei kiinnostanut heitä).  Lontoon jengi päätti että rollaattorilaukkuni oli epäilyttävä.

Lontoon turvatarkastus teki kerrankin, minun mielestäni, sen ainoan oikean duunin mitä turvatarkastuksen tarttee tehdä, mutta silti vain osittain.  He eivät pelleilleet koko aikaa, vaan poimivat rollaattoristani kaikki kamat pois ja testasivat kaiken rollaattorini krääsän heidän pomminhaistamisvirityksillään.  Jos kerran pelleillään, niin pelleillään (melkein) kunnolla.  Minä en ymmärrä miksi he eivät tehneet samaa rumbaa reppuni kanssa jossa pohjanmaan puukkojunkkarin työvälineet olivat selvästi esillä.

Tässä vaiheessa mulla on ollut noin sata turvatarkastusta viimeisen 12 kuukauden aikana ja yksikään lentokenttä ei ole löytänyt puukkoani jonka olen vienyt matkustamoon.  Muistaakseni kenttälista on suurinpiirtein Hesa, Hampuri, Frankfurt, Heathrow, Los Angeles,  New York Kennedy, New York Newark, Chennai, Hong Kong, Kuala Lumpur, Tokio Narita, Praha, Kairo, Dubai, Kööpenhamina, Sydney, ja luultavasti joku muukin.  Eli vika ei ole missään tietyn kentän jengissä, vaan siinä, että koko turvatarkastussysteemi on puhdasta pelleilyä.

Ainoa toimiva turvatarkastus, joka löysi puukkoni, oli Kairon Epyptin Museon turvatarkastus, joka löysi puukkoni farkkujeni taskusta.  Pojat tarjosivat että voin joko antaa puukon heille ja hakea sen pois palatessani, tai mennä pois. Lupasin palata hakemaan sen, mutten muistanut.  Menetin kolmen euron puukon….

No niin, nyt kun olen matkustamossa kuvassa olevan puukkoni kanssa, ja lähden riehumaan puukkoni kanssa?  Voisin kuvitella pitäväni puukkoani useita kymmeniä sekuntteja ennenkuin pari sataa kyrpiintynyttä matkustajaa pieksee minut hengiltä.  Se että mulla on puukko matkustamossa ei ole mikään iso juttu.

Mutta se että meidän kaikkien tarttee pelleillä tämän paskan kanssa on iso juttu.  Miksi meillä ei ole turvatarkastuksia ennenkuin pääsemme istumaan bussiin? Lontoossahan pamahti, ja Madridissa.  Miksi Suomessa kouluissa ei ole turvatarkastuksia? Miksi Suomessa Sellossa ei ole turvatarkastuksia?

Musta tuntuu, että ero on jengin ”koulutuksessa”, ”tietoisuudessa”, ”maalaisjärjessä” – jossain tämäntyyppisessä jutussa. Minusta suomalainen yhteiskunta futaa vitun hyvin, se ei tietenkään ole yleinen Onnela, ja paljon on perseestä, mutta minusta Suomen ongelmat ovat Vapaaseen Maailman verrattuna aika puhtaasti ”yläluokan ongelmia”.  Huh, mitä vittua juuri sanoin?

Vaihdetaanko maailmankuvaa hetkeksi.  Funtsaa jos lähtisit valittamaan Suomen paskaisia juttuja ja huonoja puolia ja kurjuutta ja vääryyttä kaverillesi Vladimirille, joka asuu ja elää Venäjällä.  Vladimir ei varmaan osaisi ihan täysin sisäistää ongelmiasi Suomen systeemeiden kanssa.  Minä asuttuani 30 vuotta Vapaassa Maailmassa koen aika hurjia sisäistämisongelmia kuunnellessani jengin voihkivan Suomen kurjuutta.

Mutta, sanottuani tämän jutun, saanen ehkä heittäytyä hiukan toiseen mielentilaan.

Valittaminen ja negatiivisyys on vitun hyvä ominaisuus. Minä ihailen suunnattomasti suomalaisten, ja tietenkin itseni, kykyä valittaa ja arvostella kaikkea mitä meille tarjotaan. Vittu meille ei kelpaa mikään ja kaiken tarttis olla parempaa.  Suomalaiset ovat yksinkertaisesti orgastisen ilahduttavan negatiivista porukkaa, jengi valittaa kaikesta ja he valittavat ihan hyvistä syistä. Jos joku juttu on päin persettä, niin jengi valittaa, ja jossain vaiheessa joku tekee jotain, joka parantaa tilannetta.  Ja niinpä jengi Suomessa (paitsi Nokia) yrittää tehdä juttujaan paremmin ja jutut paranevat pikkuhiljaa.  Vitun kova juttu, valittaminen ja voihkiminen on tosissaan hieno juttu.

Positiivisuus on suoraan perseestä. Entäs Vapaan Maailman jengi? Suomessa jengi kehuu miten positiivista ja kivaa ja ymmärtäväistä Vapaan Maailman jengi on.  Joo, Vapaan Maailman ihmiset ovat positiivista jengiä. Täällä on iso läjä, jotain 300+ miljoonaa, Vapaan Maailman positiivista amerikkalaisia joiden mielestä Vapaa Maailma on todella MPM – Maailman Paras Maa.  Jumala on on valinnut heidät.  Heillä on enemmän olympiamitaleita kuin millään muulla maalla. Heillä on kaikki hyvin, missään ei ole mitään vikaa, aurinko paistaa ja paska ei haise.  Heillä on isompia jääkaappeja kuin kenelläkään muulla.  Heillä on enemmän hevosia kaaroissaan kuin kenelläkään muulla (ja samaan aikaan Detroitin amerikkaiset autotehtaat selittävät, tirskumatta, naama peruslukemilla, miten erilaiset, jo Euroopassa olemassaolevat ja jo toteutuneet bensankulutusvaatimukset ovat ”teknologisesti mahdottomia”).  Kaikki Vapaan Maailman Ihmiset tietävät elävänsä Jumalan Luomassa Ainoassa Oikeassa Maassa.  Muu maailma on ihan ihan perseestä.

Positiivisuus johtaa Vapaan Maailman jengin jonkinlaiseen juopumiseen, pilvi huumeessa olevaan kivuuteen, ja toivuttuaan siitö jengi on helvetin tyytyväistä ja onnellista.  Pari päivää sitten sitten yksi tuttuni sanoi minulle, miten hänen rakastettava vaimonsa (”my lovely wife”) on ulkona pysäköintipaikalla ja hänen tarttee vääntäytyä pihalle viihdyttämän rakastettavaa vaimoaan.  Uskomatonta kylläkäänn en oksentanut hänen läsnäollessaan.

Itse asiassa, jos unohtetaan hetkeksi kaikki tämä positiisuusvittuilu, jota en tarjonnut tässä jutussa, niin tämä positiivisuus on itse asiassa iso syöpä Vapaan Maailman kulttuurissa.

Vapaan Maailman kulttuuri sanoo, että kaikkia asioita tulee tarkastella positiivisesti.  Pinnallisesti, hyvä ajatus.  Ollaan positiivisia, eikä negatiivisia, ja meillä on kivaa.  Minusta olisi ollut helvetin paljon positiivisempaa, jos Titanicin kapteeni olisi ollut negatiivinen perseenreikä, jolle ei mikään kelpaa.  Ehkä kapteeni oli onneksi positiivinen tyyppi, joka päätti että mikään ei voi mennä pieleen? Vapaan Maailman kulttuuri sanoo, että kaikkien tarttee olla positiivisia, ja ehkä siksi kukaan heistä ei bonjaa, kun kerron heille käsitykseni siitä miten heidän ikiomat tilastonsa (USAn hallitus, Wall Street Journal) kertovat samaa synkkää tarinaa miten Vapaan Maailman yhteiskunta pikkuhiljaa menee alas ja alas, samaan tyyliin kuin Detroitin autoteollisuus, minusta olisi kiva jos voisin rehellisesti ja tirskumatta sanoa että ”japsit ja sakut hakkasivat amerikkalaiset autoteollisuudessa”.  Minusta tuntuu, että japsit ja sakut tekivät yhä parempia ja parempia autoja samaan aikaan kun amerikkalaiset tekivät entistä huonompia ja huonompia autoja tai ainakin suhteellisesti huonompia autoja.  Detroitin autoteollisuus tarkasteli maailmaa positiivisesti ja päätteli että he ovat parempia.  He olivat väärässä.  pik taim.

Positiivisuus on jotain jota jengi tuntuu toivovan Suomeen,  Luin tänään, tai eilen, jonkun jutun siitä aiheesta, miten suomalaiset ovat masentavan negatiivista jengiä.

Kiitti makea jeesus (”Sweet Jeesus”) siitä että jengi jaksaa olla negatiivista.

Mikään ei ole positiivisempaa kuin negatiivisuus. Minusta suomalaiset ovat ilahduttavan negatiivista jengiä. Siitä pursuaa vääjäättömästi kaikki kehitys.  Valittaminen on hyvä juttu. Negatiivisyys on kova  sana.

Helsingin Valituskuoro, löydettävissä YouTubesta, on MKJ – Maailman Kovin Juttu.  Miten kukaan voi olla niin ilahduttavan positiivisen negatiivinen?  Ainoastaan Helsingin Valituskuoro! – vitun kova juttu.

Vapaan Maailman jengi, ihan tosissaan, ei bonjaa tätä juttua ollenkaan.  Miten masentavaa tarkastella maailman menoa noin masentavalta kannalta?  Kukaan heistä ei bonjaa, että valittaminen on helvetin hauskaa…

Avainsanat: ,

6 vastausta to “Matkalaukkujen mammografiaa. Ja positiivisuus on perseestä.”

  1. jr Says:

    Hyvä kirjotus muuten, mutta.. rakastettava vaimo tosiaan on hyvä juttu, miksi se oksettaa??

  2. Nöf nöf Says:

    No huoraaminen oli ainakin loppunut tässä kirjoituksessa.

    Kun olet asunut siellä ja tunnut olevan tuollainen maailman matkaaja, niin mitkä asiat sinusta suomessa on hyvin ja esim. jenkeissä päin persettä?

    No siis kyllähän suomessa asuvalla on helpompi hippaloida, kun jossain tulvan, nälän ja savimajan keskellä asuvalla.

  3. zibe Says:

    Naulan kantaan. Jos kaikki olisivat aina olleet tyytyväisiä vallitsevaan olotilaan ja/tai aina uskoneet, mitä vanhemmat sanovat, niin istuisimme vieläkin puussa banaaneja popsimassa.

    Jotkut tosin ovat sitä mieltä, että kokonaisuuden kannalta tuo olisikin ollut paljon nykyistä parempi vaihtoehto. Tiedä häntä sitten…

  4. Diitroit Says:

    Hieman Detroitista…

  5. arkitehti Says:

    Minullakin on jotain sisäistämisongelmia suomalaisen valittamisen kanssa, ja sanon usein että asun mielummin täällä jossa asiat ovat ihan oikeasti päin persettä.

    Kriittinen, rakentava, parempaan pyrkivä negatiivisuus on jees. Kateuteen perustuva marina taas ei saa aikaan mitään hyvää. Ja olen kerrankin samaa mieltä Subbin kanssa: ns. mamukriittinen keskustelu on muuttunut (jopa ulkomailta tarkasteltuna) todella vastenmieliseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: