Kansantanhut ja homojen kirkko.


(Päivitys 21.10.2010 Tähtiteteen professori, kirjailija  Esko Valtaojan lisäys artikkeliin)

Lukiessani suomalaisia lehtiä olen alkanut ihmetellä mikä tää kirkon homojuttu oikein on. Mun päässäni pyörii kaikenlaisia ihmisryhmiä, joiden elintapoja ja ajatuksia mä en bonjaa alkuunkaan -meillä kaikilla on mielessä jengiä joita emme ymmärrä, jopa minullakin avarakatseisena ihmisenä.  Ekana perverssinä ihmisryhmänä mulle tulee mieleen tuo kansantanhuja harrastava jengi.  Miksi ne on tommosia?  Mä en jaksa käsittää miksi jengi pukeutuu koomisiin vaatteisiin ja ylläpitää tuollaista minulle täysin vierasta ja vastenmielistä luonnonvastaista kulttuuria (luonnossahan eläimet ei tanhua). Musta tuntuu että ne on jotenkin synnynnäisesti tollaisia.  Mutta sillähän ei ole mitään väliä mitä mä ajattelen, niin kauan kun noi tanhuajat jättää mut omaan rauhaan. Mulle tää systeemi on toiminut hyvin tähän asti koska kotonani eivät tanhuavat pörröpäät ole päässeet nostettelemaan villakoiria lattialta ja sohvan takaa.  Mulle kansantanhuajat on ongelma samalla lailla kun kirkolle homot on ongelmallisia.  Mutta kirkon mielipiteellä on väliä, minun mielipiteelläni ei ole.

Ekumeenisessa hengessä olen nyt homoista käydyn lehti- ja kirkkokeskustelun perusteella päättänyt ratkaista omat tanhuongelmani samoja linjoja noudattaen kuin Ev Lut kirkko.  Tässä minun virallinen kannanottoni kansantanhuihin: Mä nyt kun en niinku voi ihan sanoa, että tanhuajat olis ihan semmosii oikeita ihmisiä, mutta olen kuitenkin päättänyt antaa senverran periksi että voisin kuitenkin niinku aina välillä rukoilla kansantanhujengin puolesta, jos ne niinku tulee pyytämään sitä.  Sillee niistä tuntuu että mä niinku olisin niinku ihan hiukan silleen melkein niiden oikeuksien puolustaja, ja niiden ei kuitenkaan tarttis aavistaa minne mä niinku haluaisin työntää niiden tanhukengät. Tervetuloa, ehkä, tanhuajat matalaan majaani.

Tähtiteteen professori, kirjailija  Esko Valtaoja kirjoitti kolumnissaan Turun Sanomissa 19.10.2010 luterilaisen kirkon tilanteesta (ja tuosta niiden nuijasta yhtäältä-toisaalta sekoilusta) paljon paremman artikkelin kuin minä tässä (lähde 4).

Takaisin homoihin. Tosi hauskaa seurata miten ympäripyöreitä sekopäisiä lausuntoja eräs yhteiskunnan isoja tukipylväslaitoksista, ev lut kirkko, päästelee hädissään (voisin kuvitella että ordotoksit rukoilevat, että heidän ei tarttis ottaa kantaa tähän juttuun).  Olo on vähän niinku pikkupoika olis jäänyt nalkkiin käteenvedosta ja nyt tarttee selittää äänestäjille vanhemmille pari pikku juttua.  EvLutPylväs on näköjään ottanut oppia jenkkiarmeijan yhdestä lapsellisen pelleilyn huippusaavutuksesta; niillähän on homoille varattuna ”don’t ask, don’t tell” politiikka.  Sotilailta ei saa kysyä onks ne homoja, ja homot ei saa kertoa olevansa homoja. Sillee kukaan ei tiedä mistään mitään ja voimme jatkaa Suomessakin kansankirkonpelleilytanhuja.  Ei me teitä vihitä, mutta me rukoillaan teidän puolesta.

Aika hämmästyttävä spektaakkeli (lähde 1) seurata aikuisten ihmisten selittävän naama vakavana noita homonäkökantojaan.  Miten ne pystyy olemaan purskahtamatta hihittämään kesken lauseitaan?

Mä olen jo vuosikausia tarjonnut Vapaan Maailman Jengille mielipidettäni homoista.  Minun mielestäni minun verorahojani tulee käyttää homoilun lisäämiseen, koska homoilu poistaa automaattisesti minun pahimmat kilpailijani naismarkkinoilla ja siten minulle jää viekoteltavaksi lisää viattomia naisuhreja.  Jos miehissä ei löydy homoja, mulla ei koskaan ole mitään saumaa.  Mitä enemmän homoja, sitä paremmin mulla saattaa pyyhkiä naisten kanssa. Ainakin teoriassa pitäisi, mutta mulla ei juuri koskaan käy hyvä tsäkä -tiedostamatta ehkä mä käytän ehkäisyvälineenä samaa juttua kuin asianajajatkin -viehättävää personallisuuttani.

Mä en tajuu tätä näitä homokeskusteluja. Niissä on yhtä paljon järkeä kuin keskustella siitä onko moraalisesti oikein että lunta sataa osan vuotta.  Eihän kukaan, ei edes umpipöljät, keskustele siitä onko vihreäsilmäisyys valinta ja voidaanko vihreäsilmäisiä parantaa. Vapaassa Maailmassa homokeskustelu on aika pitkälle sitä, että ”homous on henk koht valinta” -eli ikäänkuin jengi jossain vaiheessa tarkastelisi erilaisia seksuaalisia vaihtoehtoja, ja sitten harkittuaan tarkkaan relevantteja reunaehtoja ja luettuaan erilaisa testiraportteja (Tekniikan Maailmasta?) valitsee niistä itselleen parhaan, osastosta ”menisinköhän tänään syömään pitsaa vai kalakukkoa”?  Musta tuntuu että ei se noin futaa (lähde 2).

Mä tutustuin aikanaan yhteen naapurikakaraan, kun pikku Patrick oli noin kaksivuotias.  Patrick oli jo kaksivuotiaana hauska jannu ja koko ympäristö totesi että Patrick on ilmiselvä homo.  Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin Patrick on edelleen hauska jannu ja edelleen homo.  Patrick ei ole valinnut mitään -Partick syntyi Patrickiksi. Minä en ole valinnut mitään -mä vaan olen tällainen. Mutta ero on se, että Patrickin käyttöporotokassa on hirvaksia, ja mulla on vaatimia (lähde 3). Mahdollisesti porotokkiemme poroja kutsutaan vuoneloiksi minun tokassani ja urakoiksi Raymondin tokassa (edelleen lähde 3).  Minusta on aika selvää, että seksuaalinen suuntautuminen on aika tarkkaan valmiina kun ihminen syntyy -se ei ole mikään henk koht ”valinta”.  Tai ainakaan en muista valinneeni mitään, olen aina jotenkin ollut automaattisesti motivoitunut siirtymään vaadinmarkkinoille.

Minusta EvLut kirkko on ryssinyt homman täysin.  Herännäisjengi ei kestä tota kirkon luistelua. Homot ei kestä tota kirkon luistelua. Minä en oikein bonjaa tota kirkon luistelua.  Kirkko ainakin jossain mielessä väittää tai kuvittelee olevansa jonkinlainen moraalinen tukipylväs, hyvien arvojen ylläpitäjä jne jne.  Kirkon tarttee ottaa kantaa ja kannanotolla on tietenkin seurauksia -mitä tahansa kirkko tekee, niin osa jengiä haistattaa ja ottaa pitkät. Kirkon kysymys markkinointiorganisaationa onkin ehkä se, minkä jengin kanssa haluat olla tekemisissä pitemmän päälle -haluaako kirkko olla maksimoida vuosimaksua maksavien jäsentensä lukumäärää, vai haluaako kirkko olla ”oikeassa”?  Kirkko ”moraalisena majakkana” ei pyrkisi maksimoimaan jäsenten lukumäärään, vaan pyrkisi olemaan ”moraalisesti oikeassa”. Kirkolla on minusta kaksi valintaa -mitäs nyt, ollaanks me markkinointijohtoinen organisaatio (saippuakauppiaita), vai ollaanks me periaatteen tyyppejä (jotain mihin ne uskoo -heh heh, eiks ole jännää edes keskustella siitä että ”uskooks kirkko” johonkin?).  Markkinointijohtoinen kirkko (se saippuakauppiasjengi mitä me olemme nähneet tähän mennessä) tekee mitä kirkko on tehnyt aika pitkään -höpöttää pliisua lässyjuttua uskaltamatta ottaa mitään kantaa.  Miten olisi jos kodinkonekauppias, myytyään sinulle littearuutuisen teeveen joka ei enää toimi, kertoisi sinulle että emme anna sinulle rahoja takasin, mutta me kyllä rukoilemme sinun ja sinun onnellisuutesi puolesta?  Joo, emme vihi sinua homoavioliittoon, mutta olemme valmiita rukoilemaan liittonne puolesta.

Ihme pellejä. Päätä jo mitä haluat olla.  Ja jos et tiedä mitä haluat, niin älä päätä. Ev Lut jengi ei tiedä.

Minun ideologinen taustani: en oo vielä koskaan ollut homo. Erosin ev lut virityksestä ollessani armeijassa, ja olen uskonnoton -tykkään tosiasioista ja mielipiteistä joita pystyt perustelemaan ja joista pystyt keskustelemaan.  En osaa tanssia, laulaa, tai urheilla. En oo (enää) naimisissa, olen kuulemma kahden pojan isä (ei DNA testejä) jotka ovat hauskoja aikuisia.

Lähteet:
(1) Joku vanha Asterix, jossa nähdessään ison laivaston merellä Asterix sanoo Obelixille ”Mikä hämmästyttävä spektaakkeli, eikö olekin?” . Olikohan se Asterix Britanniassa [8] (1971)
(2) MUNAVATU lähde. MUn NAapurin VAimosta TUntuu.
(3) Wiki poroista http://fi.wikipedia.org/wiki/Poro
(4) Tähtiteteen professori, kirjailija  Esko Valtaoja: ”Mitä he eivät oppineet hiekkalaatikolla eivätkä Raamatusta” Turun Sanomat  http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/167507.html

Avainsanat: , , , ,

2 vastausta to “Kansantanhut ja homojen kirkko.”

  1. Jauri Says:

    Kirkko ei tältä pohjalta voi olla moraalin ylläpitäjä, mikä todistaa sen, että yhteiskunnan normit ja käyttäytymismallit ovat muualla kuin uskonnollisissa opetuksissa. Kirkko ei siis voi olla majakkana kuin rajatulle yleisölle. Mutta on selvää, että kirkkoon kuuluvat tarvitsevat majakkaa.
    Näen vain yhden vaihtoehdon: ev.lut. kirkko on tullut tiensä päähän kansankirkkona. Yhteiskunta on liian heterogeeninen sille, kun kirkko haluaisi homogeenisen jäsenkunnan (heh, aika hupaisa totuus).
    Joten valtionkirkkojärejstelmä pitää purkaa ja jokainen, niin homo kuin hihhuli, voisi valita omannäköisensä kirkon, jossa uskoa levitetään juuri niin kuin kukin haluaa.
    Jotta sekoilu ei menisi samanlaiseksi kuin Jenkeissä, pitäisi eri kirkkojen hakeutua kirkkorekisteriin samaan tapaan kuin puolueet. Vain rekisteröidyt, tietyn jäsenmäärän omaavat kirkot saisivat verotuloja ja heillä olisi oikeus harjoittaa yhteiskunnallisia juridisia toimia, kuten kastamista, vihkimistä ja hautaamista. Pienet kirkot taas voisivat solmia vaaliliittoja, jolloin myös heillä olisi mahdollista päästä vaikuttamaan seurakuntaneuvostoihin ja asioihin.

  2. Kettu Ilmarinen Says:

    Komppailen molempia: kirkon kannattaisi valita mitä tekee, mutta näen sen kysymyksen ytimen vähän toisaalla (koska itseä ei kirkko niin kauheasti kiinnosta ja fundamentalistien homostelut lähinnä aiheuttaa itkunauruja).

    Keskustelusta huomaa, että suomi on yhdentotuuden konsensusmaa (suurimmat mediat mukaan lukien). Ihmiset ovat äärimmäisen kirottuja tiedolla (curse of knowledge, google). Kun heillä on idea, ajatus tai tieto, he kuvittelevat, että kaikki muutkin ovat suurin piirtein samaa mieltä ja tietävät samat asiat. Tämä biassi näkyy niin kommunikaatiossa (ideoiden – etenkin uusien – jakaminen on vaikeaa kun toisten tietopohja ei ole sama) kuin suhtautumisessa toisiin (miten joku voi olla noin tyhmä ettei tajua/tiedä jne.) ollen varsin universaalia…

    Mitä sitten tapahtuu kun tämä universaalitaipumus sovitetaan konsensukseen ja laitetaan telkkariin? Joku kaivaa kaksi polarisoitunutta napaa esiin ja laittaa ne kahdeksi tunniksi telkkariin huutamaan. MItä saadaan? Moraalinen paniikki, vaatimus konsensuksesta, entistä polarisoituneenpaa kamaa (jengi lähtee kirkosta ja kristillisdemokraatit saa eniten jäsinä aikoihin). Eikä asiaa auta telkkari-kommunikaation totaalinen epäonnistuminen: kaikki huutelevat omista torneistaan toisille ilman todellista vastavuoroista keskustelua tarpeeksi pienellä porukalla joka voisi rauhoittaa molempien ääripäiden välissä ääneen ihmetteleviä. En tiedä, mutta jotenki se homo-iltalähetys tuntui kovin… amerikkalaiselta.

    Tästä päästään emotionaalisesti polarisoituneesiin nirvanoihin ja keskeinen yhteiskunnantasolla järkevä aihe, kirkon ja valtion suhde ja ”kansankirkon luonne”, unohtuu konsesus-moraalisen vauhkoamisen alle. Pointtihan kun on, että valtion kirkko ei voi olla epätasa-arvoistava (tai siis vissiin voi, mutta ei vissiin niinku pitäs), mutta hihhuleiden kirkot saavat uskonnonvapauden nojalla olla niin lähes syrjiviä keskuudessaan kuin haluavat.

    Eli koska vaaditaan homoliittoja kirkkoon, toteutetaan vallitsevaa liberaali konsensus josta ei saa tällä hetkellä julkisesti poiketa. Tähän virheeseen Räsätätinen ja co syyllistyi (ja jota kirkko koittaa vältellä mainitsemallasi don’t tell don’t ask – linjalla). Kun konsensus on liberaali, kaikki on tasa-arvoista ja ihanaa ja kaikki on ok, kunhan muille ei tee pahaa, mutta samaan aikaan tämän vaatiminen raamatullaohjelmoiduilta lapsuudesta asti uskonnollisessa linkopesussa olleilta hörhöiltä käytännöllisesti utopistista.

    Mitäs tästä sitten seuraa? Ihmisten kannattaisi tajuta, että kaikki eivät (valitettavasti) liberaaleja ja hörhöjä riittää. Eli kuten kirjoittaja ja yllä oleva kommentoijakin jo sanoivat, arki-evlut-jeesustelijoiden kannattaisi valita puolensa – ja tähän heitä pitäisi ajaa myös valtion toimesta niin kauan kun valtio ja kirkko ovat naimisissa. Eli jotain vissiin vois koittaa myös tehdä kaiken moraalisen huutelun ohessa/jälkeen, sillä pelkkä huutelu ääripäistä on vain omalle kuorolle paasaamista – osa puolia se ei tule ikinä lähentämään tai kompromissia aikaan samaan.

    Loppuun lainaus vapauden tyyssijasta, jossa kevyttä polarisaatiotakin saattaa toisinaan olla havaittavissa:

    …the second rule of moral psychology is that morality is not just about how we treat each other (as most liberals think); it is also about binding groups together, supporting essential institutions, and living in a sanctified and noble way. When Republicans say that Democrats ”just don’t get it,” this is the ”it” to which they refer.
    Jonathan Haidt

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: