Posts Tagged ‘maanjäristys’

Kaukana oleva tulevaisuus. Olkiluoto ja sen tulevaisuus?

maaliskuu 11, 2012

Japanin ”Tōhoku maanjäristys” ja tsunami (lähde 1) Sendain kaupungin suunnilla vuosi sitten 11.3.2011 oli muistaakseni viidenneksi isoin koskaan rekisteröity maanjäristys. Ja sen aihauttama tsunami oli, Asterixia ja Obelixia lainatakseni, ”hämmästyttävä spektaakkeli”. Se oli ylläri mitä kukaan ei osannut kuvitella tapahtuvan.  Tai sitten ei..

Itse asiassa se tsunami ei ollut ylläri noilla seuduilla.  Japani on vilkasta maanjäristysaluetta (lähde 4) ja Japanissa on satoja ”tsunami kiviä” (lähde 2), kuten ylläolevassa kuvassa, jotka varoittavat tulevia sukupolvia rakentamasta taloja kiviä alemmaksi, koska joku tsunami aiheutti tuhoa sitä alempana. Jotkut kivet ovat 600 vuotta vanhoja.  Ylläoleven kiven seudulla Aneyoshi’n kaupungin lähellä viime vuoden tsunamin aallot olivat hieman yli 38 metriä korkeita. Tsunami peitti/tuhosi suurinpiirtein 500 km**2 maa-aluetta (500 neliökilometrin maaläntin koko olisi neliön muotoisena alueena noin 22km kanttiinsa).

Mutta tämä 2011 Tōhoku maanjäristyksen ei olisi pitänyt olla yllätys.  Sillä seudulla näitä maanjäristyksiä ja tsunameita tapahtuu noin 1,000 vuoden välein (lähde 3) ainakin viimeisen 3,000 vuoden aikana.  Ylläolevassa porausnäytteen kuvassa on ylhäällä vaalea hiekkakerros viime vuoden tsunamin levittämästä hiekasta ja kuvan alaosassa on samantyyppinen vaalea hiekkakerros vuoden 869 tsunamin levittämästä hiekasta.

Japani epäonnistui ottamaan huomioon pitkän aikavälin todennäköisyyksiä, tai kaukana olevan tulevaisuuden tapahtumia.  Henkilökohtaisesti osaan ymmärtää miksi näin tapahtuu.  Muistaakseni mainostin monta vuotta sitten että minä aion tarkistaa generaattorini (aggregaatti?) toiminnan, koska haluan olla varustautunut maanjäristysten varalta.  Itse asiassa hoidin homman vasta noin kuukausi sitten -kolmisen vuotta myöhässä.  Nyt generattorini jauhaa sähköä ja minulla on jopa 20 litraa bensaa -mikroaaltouuni toimii sillä monta kuukautta ja mulla on varastossa myös ruokaa jota voin desinfioida mikrossani.  On yllättävän vaikeata tehdä mitään aktiivisesti joskus tulevaisuudessa ehkä tapahtuvien katastrofien suhteen.  Ei mikään ihme että japanilaiset mokasivat Tōhoku’n.

Olkiluoto.  Katselin joskus viime aikoina dokkaria nimeltään Into Eternity (lähde 5) (lähde 6).  Minä pidin dokkarista, ehkä koska minulla on kulttuurihäiriöitynyt aivokoppa.  Onkalodokkarissa ei tapahdu juuri mitään, jengi puhuu rauhallisesti aiheista kuten olemme rakentamassa viritystä, jonka elinikä on jotain 100,00 vuotta -mahdollisesti maailmanhistorian pisinikäinen rakennelma, siitä tulee vanhempi viritys kuin Egyptin pyramidit tai Kiinan muuri.  MIten homma hoidetaan?  Jätämmekö tuleville sukupolville tsunamista varoittavia kiviä (”älä kaiva täällä, koska ydinjätteet tappavat sinut”) vai piilotammeko ydinjätteet niin, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua kukaan ei enää muista, että tänne haudattiin ydinjätteitä?  Miten varoitamme, tai emme varoita, tulevia sukupolvia erilaisista ylläreistä?

Mielenkiintoista unohtunutta kansanperinnettä muualta päin maailmaa:

Los Angelesissa, noin 20 kilsan päässä talostani, rakennettiin 1950 luvulla kokeilumielssä muutamia, alle 10, ydinlaitoksia, joista osa pamahti.  Joku vuosi sitten siellä olevien isojen tulipalojen aikana joissakin lehdissä oli ihan pieniä mainintoja siitä, miten ehkä pamahduksien jätelaskeutumat saattavat ehkä pyrähtää takaisin ilmaan ja levittäytyä savun ja tuhkan mukana muuallekin.  En ole nähnyt mitään jatkotarinaa aiheesta.

Istanbul, Turkki.  Turkissa on ollut maanjäristyksiä noin 10 vuoden välein jotka tuntuvat lähestyvän Istanbulia tappavalla varmuudella. Seuraavan maanjäristyksen oletetaan tapahtivan Istanbulin alueella (lähde 9):

… Esimerkiksi Turkissa on havaittu maanjäristysten seuraavan toisiaan muutaman vuoden välein, ja aina noin saman verran edellistä lännempänä. Vuoden 1999 voimakas järistys oli surullinen todiste tutkijoiden tuloksille. Seuraavan suurjäristyksen Turkissa ennustetaan sattuvan Istanbulin lähellä …

Mitä muuta voi mennä pieleen?

Lähteet:
(1) Japanin 11.3.2011 maanjäristys, virallinen nimi lienee ”Tōhoku maanjäristys” eikä suinkaan Sendain maanjäristys, tms.  http://en.wikipedia.org/wiki/2011_T%C5%8Dhoku_earthquake_and_tsunami
(2) Kiveen kirjoitettuja tsunami varoituksia PDF On Stones in Japan, Tsunami Warnings — Aneyoshi Journal – NYTimes 20110420
(3) Vuoden 2011 maanjäristystä edeltävä vuoden 869 Sanrikun (tai Jogan) maanjäristys http://en.wikipedia.org/wiki/869_Sanriku_earthquake_and_tsunami
(4) Japani on vilkasta järistysaluetta http://en.wikipedia.org/wiki/Earthquakes_in_Japan
(5) Olkiluodon jätelaitos Onkalo. Dokumenttileffa Onkalosta http://www.imdb.com/title/tt1194612/
(6) Yksi Onkalon Juutuube treileri (minusta aika huono, turhan dramaattinen, joka ei edes heijasta Onkalo dokkaria kovinkaan hyvin) http://www.youtube.com/watch?v=qoyKe-HxmFk
(7) Istanbul maanjäristykset Osa Yksi Disaster Awaits Cities in Earthquake Zones – NYTimes.com
(8) Istanbul maanjäristykset Osa Kaksi Disaster Awaits Cities in Earthquake Zones.nytimes.20100224b.safari
(9) Wiki suomeksi maanjäristyksistä http://fi.wikipedia.org/wiki/Maanj%C3%A4ristys
(10) Los Angelesin kokeilumielessä rakennetut ydinvoimalat http://en.wikipedia.org/wiki/Santa_Susana_Field_Laboratory

Mainokset

Haiti, puhtaan veden projekti.

huhtikuu 14, 2011

Kuuman kaupungin kiihkeä rytmi ei aina mene perille Haitin syrjäseuduilla. Aloitimme puhtaan veden projektin noin kaksi vuotta sitten -tarkoituksena on tuottaa klooria, jota lisätään paskaiseen veteen, ja kloori tappaa pöpöt. Ajatuksena on on ripulin vähentäminen. Ja niin yritämme rakentaa pienen noin 20 neliön varastorakennuksen, jossa tuotamme klooria.

Tässä alla tilanne vuosi sitten huhtikuussa 2010:

Jossain vaiheessa pojat saivat aikaan lisää seiniä.

Ja nyt huhtikuussa 2011 rakennus on oleellisesti pitemmällä.

Jotain on mennyt pahasti pieleen, koska minusta itse asiassa tilanne on huolestuttavan positiivinen.

Rakennuksen vieressä olevassa kontissa on kloorin tuottamiseen tarkoitettuja koneita.  Iso puuttuva pala on aggregaatti, joka istuu Port Au Princen tullissa odottamassa sopivan kokoista lahjusta, jonka voitelemana aggregaatti saadaan siirrettyä ensin konttiin ja sitten punaiseen taloon.

Mielenkiintoista miten asia edistyy pikkuhiljaa. Samaa ei sanoa hotellista jossa vietin yhden yön vuosi sitten ja toisen yhden yön noin viikko sitten. Hotelli on Port Au Princen klassikkoja, Hotel Villa Creole stadin yhdessä rikkaimmista paikoista.  Villa Creole näytti tällaiseltä viikko sitten:

Villa Creolen ravintolaosa romahti.  Kukaan ei kuollut tai loukkaantunut. Uima-altaan takana näkyvä valkoiseksi maalattu vaneriseinä peittää romahtaneen ravintolan. Ravintola oli auki uima-altaalle ja kun järistys lähti liikenteeseen, niin jengi reagoi luonnollisesti juoksemalla ulos uima-altaalle. Järistys kesti kauan, muutamia minuutteja, ja kukaan ei jäänyt romahduksen alle.  Vuosi sitten Villa Creole oli ihan saman näköinen -mikään ei ole muuttunut, mitään ei ole korjattu.

Olin Port Au Princessä jotain kolme viikkoa ennen maanjäristystä. Vikana iltana lähellä olevassa hotelli Montanassa oli joku juttu, jossa olin mukana. Montana romahti maanjäristyksessä, ja yli 500 ihmisestä tuli pannukakkuja sen raunioissa.  Vaikka välimatkaa oli ihan tarpeeksi, niin se silti panee funtsaamaan.  Mun kannalta katsoen mulla kävi hyvä tsäkä -noilla 500+ jengillä ei tsäkä riittänyt.

Viimeinen yö Haitissa, Port-au-Prince.

Touko 13, 2010

Viimeinen yömme Haitissa oli hotelli Villa Creole’ssa Port-Au-Princen kaupungissa. Saavuimme sinne suurinpiirtein auringonlaskun aikaan, respassa meni vähän aikaa selvitettäessä huonetilannetta.

Pari pikkuista tukipölkkyä on jotenkin outoa, mutta toissaalta maanjäristys kesti 45 sekuntia, ja on aika selvää, että hotellissa on jotain vaurioita.  Mutta täts laif, ei syytä huoleen. Ja sitten tukka suorana huoneeseen ja suihkuun. Viisi päivää ilman peseytymismahdollisuutta motivoi hyvin tätä suihkuajatusta. Hajunpoisto-operaation jälkeen oli selvästikin kaljan paikka.

Kalja maistuu rankan reissun jälkeen pimeässä uima-altaan äärellä.  Ja sitten nukkumaan, unta palloon kunnolla. Minäkin nukuin kuin viaton lapsi, mikä vastaa aika hyvin todellisuutta.

Aamulla oli tietenkin aamiaisen paikka saman, tosin tällä kertaa valoisan, uima-altaan äärellä. Suihkunraikkaana oli kiva rentoutua, juoda kahvia (Haitissa saa itse asiassa hemmetin hyvää kahvia, tai ainakin Villa Creolessa saa). Kaiken tämän rentoilun ohessa katselin uima-allasta ja käänsin katseeni vasemmalle kohti hotellia…..

Harmillinen takaisku – hotelli olikin kärsinyt maanjäristyksestä oleellisesti enemmän kuin tajusinkaan eilen illalla.

Jos olisin nähnyt tämän illalla, niin olisin nukkunut uima-altaan äärellä.  Haitissa on jälkijäristyksiä, (more…)

Haiti ja puhdas vesi projekti.

huhtikuu 28, 2010

Täysin yllättävä kuvio. Puhdas vesijuttu on edistynyt taas vähän. Muutama juttu alaspäin näyttää kuvan puhtaan veden ”tehtaasta” joku kuukausi sitten. Juttu on edistynyt, kattoa voidaan alkaa rakentamaan ihan heti kohta.

Seinät ovat nousseet hiukan korkeammalle. Tehdasrakennusta rakennetaan pikkuhiljaa. Uusi teoria on, että kesäkuussa päästään tuotannon alkuun – minä veikkaan elokuuta.  Minusta on aika uskomatonta, että jannut ovat saaneet aikaan selvästi jotain…

Huomenna jatkamme takaisin Port-au-Princeen joka oli sen maanjäristyksen keskus.  Täällä noin 80 kilsan päässä maanjäristyksestä ei näy juuri mitään.  Itse asiassa minä en täällä näe, koe tai haista mitään maanjäristyksestä täällä. Paitsi että jengi kertoo perheenjäsenistään ja ystävistään jotka kuolivat. Ja paikallisen sairaalan pihalla luuhaa iso jengi kakaroita (4 vee ja sitä vanhempia) joiden vanhemmat kuolivat maanjäristyksessä….

Haiti, tiistai 27.4.2010

huhtikuu 27, 2010

(Olen nyt thomonden kaupungissa Haitin keskiylängölla. Internet yhteys ei ole kauhena hyvä, joten tämä juttu saattaa ontua pahastikin).

Saavuimme Port-au_Princeen Haitilla maanantaina. Meidän ohjelmanamme oli nähdä miltä MediSharen lentokenttäsairaala näyttää, ja jatkaa matkaa Haitin keskiylängölle. Emme itse asiassa nähneet mitä Port-au-Princessä on tapahtunut – tämä näemme paluumatkalla, torstaina, jolloin vietämme yön Port-au-Princen ykkösalueella.

MediShare projektilla on lentokentälle aidatulla alueella erilaisiin telttoihin rakennettu sairaala, jossa on jotain 40 sänkyä.

Vasemmalla olevat korkeat teltat ovat kaksi sairaalatelttaa, noin 70 potilasta per teltta. Oikealla on pitempään paikalla olevan jengin telttoja (osa jengiä on ollut paikalla kuukausia, osa jengiä lentää paikalle muutamaksi päiväksi tai viikoksi, heidät majoitetaan isoihin yhteistelttoihin).

Yllä yksi sairaalateltta, jotain 70 sänkyä. Yllättävän hyvin toimiva systeemi, jossa jengi tekee duunia ihan tosissaan ilmaiseksi auttaaksen näitä tyypejä.  Kuvan keskellä oleva räppäriltä näyttävä tyyppi on Tim Petterson (sukunimi on suunnilleen oikein), orthopedic surgeon, ortopedia kirurgi (?), joka leikkaa huomenaamulla täällä Haitin keskiylängöllä yhden tyypin jalan. Jannun jalka meni paskaksi 10 kuukautta sitten moottoripyöräonnettomuudessa, ja kukaan ei ole tehnyt sille mitään. Tim selittää, että jos onnettomuus olisi tapahtunut Atlantassa, missä Tim puuhaa juttujaan, niin tyyppi olisi ollut takaisin himassaan seuraavana päivänä.

Nyt Timin arvio on että jos hän ei tee mitään, niin jannun jalka amputoidaan.  Tim voi amputoida jannun jalan, ja luoda hyvän alustan proteesille. Toisaalta Tim voi leikata (more…)

Rick’in kuvia Haitilta

helmikuu 5, 2010

Päivitys: Jihuu. sain vihdoinkin (kes 10.2.2010 klo 2:20 Suomen aikaa) lisättyä Rick’in kuvat niin että ne voi nähdä ilman Naamakirjaa.
http://heka.smugmug.com/
Siellä on myös läjä aiemmin vuonna 2009 ottamiani kuvia Haitilta.

Ja tässä yhden toisen tyypin kuvia samalta reissulta, tosin vain Naamakirjassa. Näissä kuvissa on enemmän selityksiä kuin Rickin kuvissa.
http://www.facebook.com/album.php?aid=51650&id=1300160765&ref=mf

—————————

Kaverini Rick, ensiapupuoskari, jonka kanssa olen palloillut Haitilla, palasi eilen Port-au-Princestä. Tässä linkki hänen kuviinsa.  Rick ja minä yritämme rakentaa puhtaan veden projektia Haitin keskiylängölle.  Ilmeisesti maanjäristys ei tule oleellisesti hidastamaan sitä projektia.

http://www.facebook.com/album.php?aid=148240&id=763778303

Päivitys Yksi. Voihan vee.  Kuvia ei voi nähdä ellet ole feisbuukin jäsen.  Korjaan jutun noin 12 tunnin kuluttua. Olen juuri nyt Anchoragessa Alaskassa. Tämä on eka kertani Alaskassa, mutta paikassa on selvästi tyyliä. Tässä katukuva ei Haitilta vaan Anchoragesta. Venenäyttely. Ja mönkijän etulokasuojassa on ”myytävänä” kyltti …

Päivitys Kaksi. Rick yrittää saada kuviaan yleiseen jakeluun. Se varmaan onnistuu kohta pian parin päivän sisällä.  Tätä odotellessa palaan takaisin kertomaan huomioitani Alaskasta.

Alaska. En ole ennen ollut Alaskassa ja nyt vietin boin 48 tuntia Anchoragessa, joten olen todellinen asiantuntija joka tietää kaiken Alaskasta.

Minun eka huomioni oli taksi joka heitti meidät kentältä hotelliin. Taksi oli siisti ja kukaan ei ollut oksentanut takapenkille, tai ainakin takapenkki oli puhdistettu.
Toinen huomio oli hotelli: hotelli keskustassa oli yksi niitä tavallisia amerikkalaisia höpöhotelliketjuja (Marriot Regency) mutta siellä tarjottiin ”minkä lehden haluasit saada aamulla?”. Vaihtoehtoja oli kolme, USA Today (isolevikkinen lehti, tasoltaan jossain Iltalehden ja vessapaperin välillä), Wall Street Journal (suht ok lehti, taitaa olla levikiltään jenkkien ykkönen nykyään, jota lukee joka 150s amerikkalainen – Hesaria lukee yksi kymmenestä suomalaisesta), ja paikallinen Ankkuripaikan lehti.  Minä olen intohimoinen lehtienlukija ja en ole missään jenkeissä ollut hotellissa jossa tarjotaan mitään muuta kuin USA Today paskaa.
Kolmas huomio: en muista kenenkään kysyneen minulta ”Hau are juu?” tai ”hau is evriting?”.  Tilaat ruokaa, tsekkaat itsesi hotelliin, yrität myydä skeidaasi porukalle – kaikki ihmiset tuntuvat keskittyvän käsilläolevan asian hoitamiseen ilman syvällistä keskustelua sittä miten sinulla menee, miten perheelläsi menee, ja miten koirallasi menee.
Neljäs huomio: Anchoragessa saa helposti helvetin hyvää kahvia. Normaali jenkkikahvi on sekoitus kissankusta ja väljähtänyttä viemärivettä – hirveätä paskaa. Esim Roberts Coffee Hesassa on itse asissa ihan hyvää kahvia, ja Kaffecentralen Hesassa Museokadulla myy helvetin hyvää latteeta.
Viides huomio: Yksi fiksummasta päästä oleva kaverini väittää että pohjoisessa elävä jengi on jossain suhteesa ”fiksumpaa” koska jos et ole jossain määrin fiksu, niin kuolet ensi talvena. Minusta jannun ajatuksissa ei ole ollut tässä kohtaa paljonkaan järjen häivää, paitsi tämän 48 tunnin syvällisen Alaskan matkani jälkeen. Mulle jäi sellainen kutina, että Alaska vaikuttaa toimivan aika lailla yhtö hyvin kuin Suomi – yleisestä maailmanmenosta tuntuu puuttuvan täysin tietynlainen yleinen perusälyttömuus, joka mielestäni leimaa amerikkalaista kulttuuria ”yleensä”.
Kuudes huomio: Ja kuten aina Vapaassa Maailmassa, jeesus on aina paikalla.  Utahissa mormonit uskovat, ja tämä ei ole minun keksimäni juttu, että jeesus kuoltuaan ja herättyään luolassaan, päätti kälppiä Amerikkaan (en muista oliko kyseessä Etelä- vai PohjoisAmerikka) – minusta ihan todelta kuulostava juttu. Pitkän Alaskan vierailuni aikana kävin ostamassa sämpylän ja sämpyläkaupassa oli seinällä jeesuksen kuva Alaskassa. Kuvassa Nassakan Jessellä on hiukan kylmä ja siksi jesse veti Partioaitasta ostamansa talvipalttoon hupun päähänsä.  Mulla ei valitettavasti ole kuvaa jessen sandaaleista eikun huopatossuista.

Ilahduttavan erilainen kuva Nassakan Jessestä.  Seuraavaksi odotan kuvaa jossa näkyy murtsikkasukset.

Minulle jäi aika positiivinen kuva Alaskasta.  Se tietenkin perustuu vain 48 tunnin vierailuuni. Mutta mulle jäi sellainen kutina, että Alaska on täysin erilainen muusta jenkkilästä, ehkä samalla lailla kuin Suomi one erilainen kuin Sisilia.

Haiti. Saan ehkä Rickin kuvat liikenteeseen ”pian”.  Rick yrittää saada kuvansa yleiseen jakeluun. Arvelisin tällä hetkellä ”kaksi päivää”…

Port-au-Prince, Maanantai 18.1.2010

tammikuu 18, 2010

Tässä hiukan käsityksiäni maailman menosta taustasta Haitissa, Port-au-Prince’ssä (PAP on Port-au-Prince, HEL on Helsinki-Vantaa lentokenttä) tällä hetkellä. Tämä on puhtaasti MuTu juttua, mulla ei ole tällä kertaa mitään tilastoja tai lehtiartikkeleita mielipiteineni tueksi – tämä juttu on puhtaasti omia kuvitelmiani tai käsityksiäni vai vaikutelmiani. Itse juttua ei ole jäsennelty ollenkaan, se on vain ketju ajatuksia, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään.

Kehun tietenkin Project MediSharea (lähde 1 ja lähde 2) jonka toiminnan tunnen suht hyvin, ja jonka tukemiseen olen itse laittanut omia rahojani inohottavan paljon, jotain 5.000€ luokkaa. En ole koskaan ennen antanut mihinkään avustushöpsötykseen fyffeä, kirkon kolehtihaaviinkin laitoin vain irtonaisia housunnappejani ja hädissäni navastani kaivamaani nyhtää, mutta oltuani viime vuonna kaksi kertaa Haitissa MediSharen jengin kanssa sorruin tähän heikkopäiseen hyväntekeväisyyteen. Olen varmaan pahasti dementoitunut.

Periaatteessa Haitiin tuntuu olevan tulossa paljon apua.  Ongelma on se, että apu ei yleisesti ottaen pääse perille ihmisten käsiin ennenkuin vasta monen kuukauden kuluttua. PAPin lentokenttä on pahasti vaurioitunut, ja lentokoneiden pääsy on rankasti rajoitettua (mm PAPissa ei ole bensaa, joten koneissa täytyy olla bensaa myös kotimatkaa varten). PAPin satama on tuhoutunut, ja laivat eivät pääse purkamaan lastiaan.  Port-au-Princen kadut ovat täynnä roinaa, joten liikkuminen on vaikeata. Isomuotoinen apu ei pääse perille tässä vaiheessa.

Project MediShare. Tässä kaaottisessa vaiheessa MediSharen jengi lähettää PAPiin lekurijengiä 20 tunnin kierroksille.  Lennot on lahjoitettu Miamista käsin, alle kahden lentotunnin päästä.  MediSharen jengi lennätetään paikalle ja he kuljettavat repuissaan kaikki tarvikkeet – ja sitten he karkaavat pois, ja uusi jengi uusien reppujen kanssa tulee paikalle 20 tunniksi.  Tässä vaiheessa tämä on minusta järkevä tapa saada apua nopeasti paikalla. Tietenkin taustalla pyörivät toivottavasti massiiviset avustusohjelmat ovat myös järkeviä, mutta ne alkavat toimia, jos alkavat, vasta monen kuukauden kuluttua.

MediSharen taustaa. Project MediSharen toinen perustaja, tri Barth Green, on nyt jonkinlainen pelastusoperaatioiden ylipäällikkö Haitin presidentin mielestä (ottaen huomioon, että Haiti on läpeensä korruptoitunut maa, niin tämä ei tietenkään ole välttämättä mikään iso ansiomerkki). Yksi iso tekijä MediSharen suosiossa löytyy tästä kuvasta (ja kuvan artikkeli on lähde 3).

MediShare pääsee takaovesta sisään moneen paikkaan Haitissa, koska MediSharen jengi on tehnyt vahingossa pari asiaa oikein.  Kuvassa keskellä etualalla on Pasha ja Angele Vorbe.  Pasha on yhden Haitin rikkaimpien perheiden kakara. Jotain 12 vuotta sitten Pasha halvaantui salamurhayrityksessä, jossa hänen appiukkonsa kuoli.  MediSharen toinen perustaja, tri Green (kuvassa oikealla, sininen paita), sai pelastettua Pashan hengen lennättämällä hänet Miamiin jossa hän paikkasi Pashan edes rullatuolikuntoon. Pasha on positiivien jannu, joka tukee jostain syystä MediSharea kuin hullu puuroa, ja Pasha on saanut Haitin eliitin mukaan tukemaan MediSharea.  Kuvan ylärivissa vasemmalla on Marie Chery (tunnen hyvin, kova mimmi), joku jota en tunne, Ellen Powers (tunnen hyvin ja joka ei kuollut MediSharen toimiston romahtaessa PAPissa), Haitin pressa Rene Preval (olen nähnyt, en tunne), MediSharen toinen perustaja tri Barth Green (tunnen, hän ei tunne minua).

Tämä kaikki kuulostaa hienolta. Toisaalta, Vapaa Maailma lähettää Haitiin aika paljon fyffeä joka vuosi, auttaakseen Haitia pärjäämään paremmin. Ellen ole ihan väärässä, niin Vapaan Maailman Haitin apu on jotain USD150 miljoonaa per vuosi. Olin juuri ennen joulua PAPissa yhdessä isossa hyväntekeväisyysjuhlassa, jossa oli paikalla myös kaikki kuvan tyypit, mukaanluettuna pressa Rene Preval.  Rene oli joulun maissa rakentamassa itselleen Port-au-Princen isointa taloa, ja kenellekään ei ollut mitenkään epäselvää mikä oli ulkomaanavun suuruuden ja Renen talon suuruuden välinen yhteys.

Mitä yritän sanoa on se että Haiti on käsittämättömän korruptoitunut yhteiskunta.

Minusta tuntuu, että kaikkien isojen avustus organisaatioiden toiminnan täytyy perustua korruptioon, koska kyseessä on isoja rahoja.  Jos yrität saada kontainerin PAPin satamasta ulos, niin sinun on pakko maksaa maltaita vasemmalle ja oikealle saadaksesi kamasi ulos.  Ja joku varastaa silti puolet kontin sisällöstä ennenkuin se on perillä.

MediSharen ajatus 20 tunnin keikasta  PAPissa omat eväät repussa on mielestäni aika nerokas myös korruption kannalta. Yksikään tullimies ei ole kiinnostunut reppusi sisällöstä, se on liian pientä saalista heille. Jos jos kiinnostusta löytyy, niin reppuviritys pysähtyy 20 tunnin kuluessa.

Itse stadi. PAP (lentokentän lyhenne) on periaatteessa Helsingin kokoinen kaupunki, noin miljoona ihmistä.  Tästä porukasta on muutamalla prosentilla (3%?, eli saman verran kuin Helsingin Lauttasaaressa on löpöä, tai puolikas Joensuuta) koti, jossa on juoksevaa vettä ja vessa. Lopulla jengistä ei ole kodissaan vesihanaa eikä vessaa. Lehdissä on juttuja miten ihmiset repivät näkemiään vesiputkia saadakseen edes jotain vettä.  Ei kuulosta mitenkään uskomattomalta – näin minäkin tekisin.

Port-au-Princessä (”PAP”) oli tasan kaksi poliisiasemaa, nyt siellä on kaksi pannukakun näköistä poliisiasemaa. Sairaaloista ei käsittääkseni ole yksikään enää pystyssä tai toimintakelpoinen.  Kadut ovat täynnä krääsää, tiiliä, hylättyjä autoja (juuri mistään ei saa bensaa, tai jos saa, niin hinta on näköjään jotain 3€ per litra – meidän Puhdas Vesi projektissamme arvioimme perheellä olevan juuri ja juuri varaa maksaa 0,25€ per kuukausi puhtaasta vedestä).

Haitissa on jotain 10.000 YKn sotilasta, joiden tehtävänä on pitää yhteiskunta jollain lailla järjestyksessä.  YKn päämaja PAPissa on nyt pannukakku.  YKn sotilaiden toiminta on säädelty erilaisilla sopimuksilla, ja he eivät voi tehdä juuri mitään estääkseen mellakoita.

Toisin sanoen, se vähäinen yhteiskunta joka oli olemassa ennen maanjäristystä, ei ole enää olemassa.

Lähteet:
(1) MediSharen Facebook sivu, jota päivitetään ehkä useammin kuin saitteja http://www.facebook.com/pages/Project-Medishare-for-Haiti-Inc/103687956624?ref=mf
(2) MediSharen oma saitti http://projectmedishare.org/
(3) MediShare, Pasha, Haitin pressa taustaa http://projectmedishare.wordpress.com/2009/06/24/president-rene-preval-expresses-full-support-of-project-medishare-initiatives/

Haitin Port-au-Prince ennen maanjäristystä

tammikuu 15, 2010

Mikä ihmeen Port-au-Prince? Haitin pääkaupunki. Tässä kuvia joulukuvia vuodelta 2009. En ollut valmistautunut kuvaaman mitään kaupunkireportaasia, joten kuvat ovat vain satunnaislaukauksia auton ikkunan läpi.  Niiden avulla voi ehkä muodostaa edes jotain hämärää käsitystä Port-au-Princesta, läntisen pallonpuoliskon köyhimmän maan pääkaupungista, ja siitä maanjäristys saattaa siellä saada aikaan.

Tyypillinen katukuva. Porukkaa luuhaa kaduilla kuin pipoa, aidoissa roikkuu myytävää rojua, ikivanhat autot väistelevät toisiaan.

——

Paikallinen joukkoliikenneväline. Huomaa parikerroksinen talo taustalla. Jengi on köyhää ja heillä ei ole varaa rakentaa hyvin. Ja Haitissahan ei ole maanjäristyksiä kun kysyin asiaa. Ja ei ole ollutkaan 200 vuoteen …

——-

Tämä kuva on hienolta asuinalueelta, lähellä Villa Creole hotellia, joka on nykyään MediShare projektin joukkosidontapaikka. Villa Creole ei romahtanut, mutta hotelli Montanasta tuli pannukakku.

—-

Tässä toinen katukuva Villa Creolen läheltä.

——-

Tulin kai maininneeksi, että kuvani on otettu ennen maanjäristystä?

——

Katukuva. Vasemmassa reunassa betonimylly, paru jannua odottamassa jotain ja pakollinen paikallinen joukkoliikenneratkaisu.