Pankkikriisi: jotain uutta asuntojen Länsirintamalta.

Kaikki lehdet myös kirjoittavat Vapaan Maailman pankkien kriisistä.  Tässä juttuni yhdestä Länsirintaman monista juoksuhaudasta.  Juttuni on pelkkää tarinaa, ei kuvia, ei vitsejä.  Minusta tuntuu että juttuni kuvaa suhteellisen hyvin todellisuutta….

Tämä juttuni on vähän pitempi kuin tavallisesti, ja tässä on jutun ydin: Vapaan Maailman pankit ovat ehkä paljon syvemmällä suossa lainojensa kanssa kuin mitä viralliset tilastot ja lehdet kertovat. Tämä juttu kertoo asioista jotka eivät näy (vielä) lehdissä.  Toisaalta, tämä juttu saattaa vain olla joku yksittäistapaus jota ei voi yleistää koko Vapaan Maailman markkinoihin.  Tämä juttu saattaa olla väärä hälytys.  Tai sitten ei.

Jutun ydin on tämä:  (1) Vapaan Maailman pankit eivät näköjään halua myydä ulosotettuja (”foreclosured”) talojaan, ja (2) kaupungit ja kunnat eivät halua karhuta maksamattomia omaisuusverojaan.  Minusta tuntuu, että menossa on iso kusetus – kukaan ei halua myöntää ensimmäisenä7 , että Vapaan Maailman asunto- ja asuntolainapisnes on täysin perseessä.  Tässä yksi tarina.

Kaverini Hauvard myi pisneksensä joku kolme vuotta sitten ja ryhtyi valistuneeksi eläkeläiseksi.  Hauvard’in pisnes oli valmistaa rättejä ja myydä niitä Walmart’issa, maailman suurimmassa kauppaketjussa.  Hauvardini ei ole upporikas (ei omaa suihkukonetta), mutta hänellä on nyt fyffeä silti ihan kiitettävästi.  Hauvard päätti muuttaa Palm Springs’iin, Californian aavikolle rakennettuun tennis- ja golfkaupunkiin ja ostaa itselleen ja vaimolleen talon.  Hauvard’illa on omia ongelmia elämässään (esimerkiksi hänen lapsensa ovat objektiivisesti täysin perseestä, mm yksi kakara kertoi hänelle että duuninteko ei kauheasti kiinnosta häntä, koska hän odottaa Hauvardin ja Hauvardin vaimon kuolemaa ja perintöä itselleen) mutta silti Hauvard on tosi välkky kaveri jonka hengenlahjoja ja pisnestaitoja minä aidosti ihailen suuresti.

Hauvard on ollut ostamassa itselleen taloa jo yli vuoden. Tähän asti kaikki on mennyt pieleen koska Hauvard on kikkaillut ja tarjonnut taloista oleellisesti alle hintapyynnön.  Mutta Hauvard muutti taktiikkaansa puolisen vuotta sitten ja nyt hän haluaa ostaa talon suoraan pankilta eikä enää yksityiseltä myyjältä.  Pankit ovat ottaneet haltuunsa ulosmittauksella takaisin taloja, panneet ne myyntiin johonkin hintaan, jolloin asian tulisi olla selvää pässinlihaa.  Tässä on pankin pyytämähinta, tässä on Hauvardin rahat, ja kauppa syntyy. Tai sitten ei.

Juttelin tänään aamulla Hauvardin kanssa ja hän totesi että jos pankki hyväksyy kaikki hänen voimaassaolevat tarjouksensa, niin hänellä on kohta kolme taloa.  Ongelmana on se, että Hauvardin tarjoukset ”hyväksyn hintapyyntönne, maksan käteisellä, tehdään kauppa” ei ole johtanut mihinkään reaktioon pankin taholta – ei mitään vastausta, ei ”ei”, ei ”juu”, ei mitään. Hauvard’in luottotilanne on taivaallisen hyvä ja sitäpaitsi käteistarjous ei vaadi luottojärjestelyjä.  Pankki ei reagoi tarjoukseen millään lailla.   Kiinteistönvälittäjä yrittää saada pankin tekemään jotain, mitään ei tapahdu.  Miksi pankki ei reagoi, miksi pankki ei myy taloa pyytämäänsä hintaan?

Hauvard otti yhteyttä pankin kiinteistönvälityksen paikalliseen johtoon ja tarjosi uutta mahdollisuutta: otan teiltä asuntolainan sen sijaan että maksaisin käteisellä.  Tämäkään ei auttanut.

Herää kysymys: miksi käteisellä, ja todistettavasti käteisen laillisesti omistava ostaja ei saa pankkia edes vastaamaan ostotarjoukseen?  Miksi pankki ei halua myydä taloa vaikka talo on myynnissä?

Ainoa keksimämme vastaus (tai vastausarvaus):  Talon kirjanpitoarvo on oleellisesti korkeampi kuin pankin hintapyyntö.  Jos talo myydään, niin pankki joutuu kirjaamaan myyntitappionsa.  Pankit siis pihtaavat tappioidensa kirjausta.

Jos tämä olisi ainoa talo, niin pankkia ei kiinnostaisi pätkääkään millä hinnalla yksi talo myydään.  Jos myynnissä on kymmeniä tuhansia, tai satoja tuhansia, taloja, niin pankeilla alkaa olla iso tarve keksiä erilaisia jekkuja todellisen tilanteen pimittämiseen.

Jauhaessamme skeidaa tästä aiheesta paikalle maleksi Tsäk, joka on entinen rakennusalan ammattilainen (rakensi asuntoalueita ja ostoskeskia, ja siirtyi asuntolainapisnekseen 10 vuotta sitten).  Tsäk on mielestäni toinen huippuvälkky jannu.  Tsäk’illä oli mukanaan kaverinsa – toinen asuntolainapisneksen ammattilainen.  Seuraavat 30 minuuttia olivat minulle mielenkiintoista kuunneltavaa.

Näköjään markkinoilla on olemassa suht paljon taloja (Tsäkin ja hänen kaverinsa mukaan), joiden ostaja ei ole pystynyt maksamaan lainanlyhennyksiään yli vuoteen.  Pankkilaki (ja/tai ”yleinen käytäntö”) sanoo että kun lainanlyhennykset ovat maksamatta kolmelta kuukaudelta, niin talo menee ulosottoon (”foreclosure”) ja sherifit tulevat ja heittävät asukkaat pihalle.  Mutta pojat (Tsäk plus kaveri) kertovat minulle, että ei ole mitenkään harvinaista että talonostaja ei pysty maksamaan lainanlyhennyksiään ja omaisuusverojaan, ja asukkaat muuttavat pois ja vuokraavat talon edelleen muille ihmisille ja ottavat vuokrarahat itselleen.  Kukaan ei nosta halloota tästä jutusta.  Pankit eivät halua virallistaa lainatappioitaan ja siksi ne eivät nosta haloota näistä pikkujutuista.  Siksi pankit eivät palauta Hauvardin soitopyyntöjä.  Kusetus jatkuu.

Minä tiedän että tämä kuulostaa (ulkopuolisen mielestä) täysin UFO jutulta.  Tälläistähän ei voi tapahtua missään sivistysvaltiossa.  Ei tietenkään voi, mutta Vapaassa Maailmassa homma voi toimia ihan hyvin.  Ja miksei voisi? Miten kävi Kansallisosakepankin ja Yhdyspankin kanssa Suomessa? Hellurei. Mutta juttu jatkuu.

Palm Springs’in kaupunki on nostanut syytteen pankkeja vastaan. Palm Springissä on niin paljon taloja, joiden uudet onnelliset omistajat ovat huomanneet ostaneensa talonsa aivan liian kalliilla, ja he ovat yksinkertaisesti muuttaneet pois.  Asuntolainajengi kutsuu tilannetta nimellä ”jingle bells letter” – kulkuskirje.  Talon omistajat lähettävät pankille kirjeen, jossa on talon avaimet.  Kirje (itse asiassa avaimet kirjeessä) kilisevät kuin joulukulkuset….

Palm Springissä on paljon tyhjiä hylättyjä taloja, joiden omistajana on pankki.  Mitä pankki tekee talon kanssa? Ei mitään.  Kuukauden kuluttua uima-allas alkaa vihertyä, moskiitot alkavat pesimään altaassa, nurmikkoa ei leikata, talo alkaa näyttää ränsistyneeltä, ja naapuriston talojen arvot alkavat laskea.  Kaupungit saavat suurimman osan verotulojaan ”property tax” (omaisuusvero?) nimikkeellä.  Kaupungit haluavat talojen arvon pysyvät mahdollisimman korkealla.  Ja Palm Spingisin kaupunki vaatii nyt oikeudessa, että pankkien täytyy tyhjentää uima-altaat, tuhota moskiitot, leikata nurmikot, ja pitää talon ulkonäkö sen näköisenä, että taloa ei ole hylätty.

Uima-allas ongelman täytyy olla todella uskomattoman iso ongelma ennenkuin jonkun kaupungin byrokratia saa rattaansa liikkeelle niinkin pitkälle, että kaupunki lähtee oikeuteen vaatimaan pankkeja tekemään jotain kaupungin hyväksi.

Mitä tästä opimme? Ehkä emme mitään.  Minä en tiedä onko tämä tarina ”totta” vai ei.  Nämä kaverini joiden juttuja kuuntelen, eivät ole mitään huuhaa jengiä – en ole koskaan saanut heitä kiinni paskan jauhamisesta.  Jos heidän juttunsa ovat totta, niin kyseessä saattaa silti olla vain joku ihan paikallinen ilmiö Kaliforniassa.  Tai sitten ei.

Minusta tuntuu että vastaus on ”tai sitten ei”….

Avainsanat: talous