Finanssikriisin taustaa…

Vapaassa Maailmassa on menossa iso finanssikriisi.  Tässä omia huomioitani jutusta – ja minä en ymmärrä mitään kansantaloustieteestä tai finanssimaailmasta tai monesta muustakaan asiasta. Minulla ei ole mitään eväitä arvostella ketään mistään, tai mitään mistään.  Hauever.

Minusta tuntuu, että että tämä Vapaan Maailman talouskriisi on vasta alussaan.  Minun veikkaukseni on, että olemme nähneet ehkä 20% koko sopasta tässä vaiheessa.  Tai 40%. Tai 60%.  Mutta emme ole nähneet ede 90%:ia jutusta tässä vaiheessa.  Minä en ymmärrä mistään mitään, mutta viime tammikuussa myin kaikki osakkeeni.  Minä en enää keksinyt mitään syytä olla optimistinen Vapaan Maailman talouden suhteen. Tai mitään syytä miksi osakkeiden arvojen tulisi nousta.

Olin tällä kertaa ja tässä vaiheessa mitattuna oikeassa.  Toisaalta olen ollut aikaisemmin eri tilanteissa paljon enemmän väärässä, joten lopputulos on se, että en tiedä mistään mitään.  Älä usko minun juttujani.

Joskus 1980 luvun puolessavälissä ohjelmoin ”verovapaiden kunnallisten matalatuloisten ihmisten asunto obligaatioiden” (Low Income Housing Tax Free Bonds) kassavirta-analyysiohjelman muutamalle asianajajalle, jotka olivat keksineet tosi ovelan tavan kusettaa veronmaksajia – mutta tämän tajusin vasta vuosia myöhemmin vaikka ilmassa oli lievää paskan hajua koko ajan. Nyt tämä nykyinen finanssikriisi haisee minusta ihan samanlaiselta jutulta, paitsi että näissä uusissa luvuissa on kaksi tai kolme nollaa enemmän (pilkun vasemmalla puolella).  Silloin aikanaan nämä asianajajani vetivät hihastaan parin miljardin dollarin edestä näitä kunnallisia obligaatiolainoja (siis laskivat liikkeelle. He saivat itselleen vain jonkun 4% koko lainoista, miinus kulut kuten mm minun palkkani).

Systeemi futasi näinikkää. Liittovaltion hallitus oli päättänyt, että Vapaa Maailma haluaa tukea köyhien ihmisten asumista.  Ja pojat säätivät lait, joilla ajatus valettiin betoniin.  Ajatus oli tämä: jos rakennat köyhille asuntoja, niin kunta tai kaupunki voi laskea liikkeelle obligaatiolainan, jolla rahoitetaan asuntojen rakentaminen.  Obligaatiolainan takaisinmaksut hoidetaan asuntojen ostajien asuntolainamaksuilla. Systeemi futasi siten, että ensin kunta/kaupunki luo verovapaan obligaatiolainan, joka myydään sinulle.  Sinä ostat näitä obligaatioita joilla rakennetaan tulevaisuudessa asuntoja köyhille.  Mistä sinä tiedät, että kukaan edes koskaan rakentaa näitä asuntoja?  Sinun rahasi laitetaan sulkutilille, jos taloja ei rakenneta 3 vuoden kuluessa, niin saat rahasi plus korot takaisin.  Vuorenvarmasti.

Miten homma futasi? Pershikiän kaupunki myy 100 miljoonan euron 8% obligaatiolainan joilla tullaan ehkä rakentamaan 200 asuntoa.  Jengi ostaa Pershikiän obligaatioita, ja rahat laitetaan sulkutilille, joka maksaa ainakin 8% korkoa rahoille.  Avainsana on ”ainakin 8%”.  Jos yleinen korkokanta on alle 8% niin homma ei futaa.  Jos korkokanta on paljon yli 8% niin homma futaa hyvin – kaikki ovat onnellisia. Sijoittajien rahat ovat nyt sulkutilillä ansaitsemassa vaikkapa 9% koron, joista tarttee maksaa 8% obligaatioiden ostajille.  Kolmen vuoden takaraja rakentamiselle toimii, koska jos jannut eivät saa mitään aikaan kolmessa vuodessa, niin 9% korolla on helppo maksaa 8% takaisin sijoittajille, ja vuonna kolme sulkutilin rahat palautetaan sijoittajille, jos asuntoja ei ole alettu rakentamaan.  Ja jos asunnot rakennetaan ja asunnot myydään, niin asuntolainojen maksuilla katetaan vuoden kolme jälkeen obligaatiolainojen maksut (kirjoittamani ohjelma analysoi näitä maksuja).

Mitä tapahtui?  Yleinen korkokanta nousi jonnekin 12% pintaan.  Obligaatiot maksoivat verovapaana jotain 8%.  Monille ihmisille oli järkevämpää ostaa 8% verovapaita obligaatioita kuin saada jostain muualta 12% verotettavana tulona.  Nyt yhtäkkiä kannatti alkaa rakentamaan köyhille ihmisille uusia asuntoja.

Joo niin kannatti mutta rakentamisessa syntyy pölyä ja likaa.  Ja mutta kikkailu kannattaa vieläkin paremmin ja siinä kädet eivät tule likaiseksi.  Kaunein esimerkki oli asianajajieni iso obligaatiodiili Etelä Tucsonin kaupungin (lähde 1) kanssa.Yksi jannuistani luki maanantaina Wall Street Journalista miten Etelä Tucsonin kaupunki oli menossa konkurssiin, koska kaupunki joutui maksamaan muutaman miljoonan korvauksena omalle poliisilleen, jota oli ampunut vahingossa toinen poliisi.  Etelä Tucson on itsenäinen kaupunki isomman Tucsonin kaupungin sisällä (periaatteessa sama juttu kuin jos Helsingin Rautatieaseman Kaupunki olisi itsenäinen kaupunki Hesan sisällä). Etelä Tucsonilla ei ollut varoja maksaa mitään.

Etelä Tucsonin kaupungissa on jotain 5.000 asukasta.  Yksi asianajajistani soitti pormestarille ja tarjosi seuraavaa diiliä: Etelä Tucson laskee liikkeelle 350 miljoonan obligaatiolainan, jolla rakennetaan asuntoja köyhille Etelä Tucsoniin.  Kaupunki saa ”finder’s fee” palkkiona 3,5 miljoonaa (1% lainasta) heti käteen, ja koko virityksellä ei synny mitään muita velvollisuuksia tai riskejä kaupungille.  Kaupunki laskee muodollisesti liikkeelle obligaatiolainan ja saa ”finder’s fee”n itselleen ja siinä on koko juttu kaupungin kannalta.  Kaupunginisät olivat innoissaan jutusta, koska he välttivät konkurssin ja saivat vähän ekstra fyffeä palan painikkeeksi.

Jannuni keksivät vielä paremmankin virityksen.  He myivät tätäkin isomman obligaatiodiilin Mariaana saarille, joka on jonkinlainen Vapaan Maailman protektoraatti Tyynella Valtamerellä.  Jannut kutsuivat heimopäällikköjä Mariaanalta Los Angelesiin, he veivät päälliköt Disneylandiin ja allekirjoittivat toisen megadiilin, jolla piti rakentaa köyhille asuntoja Mariana saarille.  Samaa systeemiä käytettiin myös intiaanien reservaatioissa….

Mikä oli homman juoni? Yksinkertaista, rakas Watson!  Jannuni myivät 350 miljoonan obligaatiolainan jollekin pankille, kuten Merril Lynch.  Merril Lynch myi obligaatiot edelleen eläkeläisille ja mummoille.  Nyt 350 milliä istui 12%:n sulkutilillä ja siitä maksettiin 8% mummoille.  Mitä tapahtui 4%:n erotukselle? Minun jannuni perustivat rakennusfirman, joka laskutti rakennuspiirustusten piirtämisestä.  Ja jannut laskuttivat myös lakipalveluistaan. Ja he laskuttivat kaikesta muusta, mikä liittyi siihen ajatukseen, että jonain päivänä joku rakentaa jotain.  Eli jannut laskuttivat itselleen 4%:n erotuksen kolmeksi vuodeksi, ja vuoden kolme lopussa, koska mitään ei oltu rakennettu, niin kaikki obligaatiosijoitukset palautettiin niiden ostajille.  Obligaatioiden ostaja mummoja ei kusetettu, koska he saivat verovapaat korot kolmelta vuodelta plus sijoituksensa takaisin.  Kunnat ja kaupungit saivat ”finder’s fee”nsä ja he olivat tyytyväisiä. Minun jannuni olivat tyytyväisä, koska he saivat sen 4% miinus kulut. Minä olin tyytyväinen, koska minä sain hyvää palkkaa kassavirta-analyysiohjelmien kirjoittamisesta.  Ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Mikä meni pieleen?

Koko systeemi oli täysin laillista.  Kaikki seurasivat lain kirjaimia uskollisesti, kaikkien lakien kaikki pilkut otettiin tarkasti huomioon. Mikään ei mennyt pieleen tässä mielessä.  Kaikki oli täysin laillista.

Minun vaikutelmani on se, että Vapaassa Maailmassa kaikki jutut säädetään kaikissa lakiteksteissä hyvin yksityiskohtaisesti (esimerkkinä tästä katso juttuani https://heka.wordpress.com/2008/10/02/pelastuspakettia-huoraamassa/ jossa yksi pelastuspaketin osa määrittelee puusta veistettyjen lapsille tarkoitettujen nuolten verovapauksia – hyvin yksityiskohtaista pilkunnussimista, ja saattaisit hyvinkin keksiä jonkun uuden puunuolioperaation, jolla pääset syömään samasta kaukalosta kuin muutkin edunsaajat).  Lakitekstit eivät määrittele mitään yleisiä linjoja (”tämän asetuksen tarkoituksena on opettaa lapsia lukemaan, ja siten päätämme…”) vaan asetukset sanovat ”kouluille myydy paperitavarat vapautetaan ALVista” ja hetken kuluttua koulut ostavat papera ja myyvät sitä edelleen muualle.  Kikkailu on oleellinen osa elämää Vapaassa Maailmassa.

Asuntolainakriisi? Miten se on mahdollista?  Miksi se ei tapahtunut paljon aikaisemmin?  Näin asuntolainahomma kävi täällä Vapaassa Maailmassa (ihan samalla lailla kuin minun verovapaat obligaatiolainanikin): Sinä ostat/saat asuntolainan asuntolainanvälittäjältä, joka on joku tuttusi.  Tuttusi saa heti käteen jonkun palkkion lainastasi ja hän on tyytyväinen.  Lainasi antaa pankki, joka paketoi sinun lainasi ja tuhat muuta pakettiin, joka myydään investointipankille.  Pankkisi tienaa jotain ja lainasi on poissa pankkisi käsistä ja pankkisi on tyytyväinen.  Investointipankki paketoi kaikki saamansa lainapaketit ja pilko ne edelleen hyviin ja huonoihin lainoihin ja myy ne edelleen muualle. Ja he ovat tyytyväisiä koska he saavat palkkionsa ja juttu i enää kuulu heille.  Kenelläkään ei ole vastuuta duuneistaan viikkoa kauempaa.

Minusta ei ole mikään ihme että koko asuntolainhomma kusee nyt käsiin todella kauniisti.  Ja asuntolainat ovat aika pieni osa tätä sekamelskaa.

Minusta tässä on menossa koko systeemiä koskettava ihan perustavaa laatua oleva katastrofi. Hiukan samaan tyyliin kuin Neuvostoliiton romahtaminen – ja tietenkään Vapaa Maailma ei ole sisältään niin mätä kuin mitä Neuvostoliitto oli.  Mutta toisaalta, minusta Vapaa Maailma on teollisuusvaltioiden joukossa ihan loppupäässä toimivuudeltaan.  Vanhat perusvalitukseni ovat edelleen akvarelleja ongelmia: koulutus, terveydenhoito, mielettömän iso ja tehoton militarismisysteemi (maailman paras ja kallein militarisysteemi hävisi Vietnamin, Irakin ja Afganistanin ja voitti vain Grenadan ja Panaman – hmmmm?) ja silleen….

Lähde: (1) http://en.wikipedia.org/wiki/South_Tucson,_Arizona