Minusta on mielenkiintoista katsella miten Vapaan Maailman systeemit ei futaa, miten kaikki toteavat tilanteen olevan hankala ja sen jälkeen kenellekään ei tunnu juolahtavan mieleen sellainen radikaali ajatus, että asioita voisi ehkä tehdä jollain toisella tavalla. Kritiikkiäni tietenkin sumentaa se, että minusta noin ihan yleisellä tasolla suuri osa asioista hoidetaan Suomessa aika hyvin. Tätä on tietenkin vaikea uskoa Suomesta käsin, koska kaikissa amerikan englantia puhuvissa TV ohjelmissa ja leffoissa yhteiskunta futaa hyvin -kännykällä voi soittaa, sähkö ei pätki, sairaalassa pääsee hoitoon heti, takseja löytyy kättä heiluttamalla.
Madonnalla oli konsertti Hesassa noin vuosi sitten. 85.000 ihmistä tuli paikalle, ja en ole nähnyt mitään juttuja siitä, etteivätkö konsertin järjestävät olisi onnistuneet myymään sille jengille ruokaa ja juomia ja muuta krääsää. Toisaalta en ollut siellä, ja ehkä jengille ei todellakaan löytynyt mitään palveluja. Mulle on jäänyt sellainen käsitys, että Madonnan konsertti hoidettiin hyvin. Ja kuitenkin kyseessä oli ainutkertainen juttu, joka jouduttiin repimään pystyyn ilman harjoitteluja ja kukaan ei tiennyt etukäteen mitä tulee tapahtumaan.
Vastaavankokoinen yleisöjuttu tapahtuu mm Kalifornian Malibussa kesällä kaksi kertaa viikossa, lauantaina ja sunnuntaina, Zuma Beachillä. Tänään sunnuntaina oli lämmin päivä ja kuulemma 100.000 ihmistä päätti tulla Zuma Beachille rentoutumaan -Zuma Beach on noin 5 kilsaa pitkä hiekkaranta. Eilen täällä oli okulaarisesti arvioiden samanverran porukkaa ruskettumassa. Ja tät on harjoiteltu joka kesä ainakin parikymmentä vuotta, kesällä tänne tunkee nykyään jotain 2-3 miljoonaa tyyppiä vuodessa ihmettelemään menoa piitsillä.
Nyt tietenkin maailmankaikkeuden markkinatalouden keskipisteessä yksityisyritteliäisyys lähtee luonnollisesti kukkimaan ja 100.000 ihmiselle tarjotaan kaikenlaista palvelua, jätskiä, juomia, ruokaa, auringonvarjoja, lainelautoja, pyyhkeitä – kaikkea mitä ihmiset saattaisivat hädissään ostaa, kun kakarat kiljuvat, vaimo mäkättää, iskä etsii vaippoja vauvalle, ja silleen. Tai sitten ei.
Zuma Beach muistuttaa aika tarkkaan Neuvostoliiton kuuluisia kommunistipuolueen kesälomapaikkoja Mustan Meren rannalla. Zuma Beachillä on tasan kaksi autotallia, joista voi ostaa sämpylöitä ja vesipulloja. Rannalta ei löydy yhtäkään kylmälaukkua kantavaa jannua, joka trokaa jäätelöä – ranta on palveluiden suhteen täysin kuollut näitä kahta autotallia lukuunottamatta. Yhdysvaltain Vapaan Markkinatalouden Puolueen viisivuotissuunnitelmassa vuonna 1980 on ilmeisesti todettu, että kaksi autotallia riittää hyvin ja tästä on pidetty kiinni siitä lähtien.
Nyt tietenkin joku Tsuma Biits on yksi pikku ongelma jossain maaseudun syrjäseudulla, jossa paikalliset uusavuttomat kaupungin virkamiehet eivät tajua tai eivät halua tehdä mitä voitaisiin tehdä. Mutta Tsuma Biitsin toimimattomuus ja älyttömyys on helppo siirtää myös isompaan karttakuvaan. Unohdetaan hetkeksi että typerät satatuhatta ihmistä vain kaksi kertaa viikossa ainoastaan kesällä ei ole niin iso juttu että siihen kannattaisi ottaa kantaa.
Miten olisi 17 miljoonaa autoa ja 50 miljoonaa ihmistä per vuosi? Saanko esitellä San Diego-Tijuana raja-aseman. Se on ilmeisesti maailman vilkkain raja-asema (tai en ole ainakaan vielä löytänyt verkosta vilkkaampaa raja-asemaa), tai jos ei isoin, niin se on ainakin aika vilkas. Miten se toimii?
Kun ajat Vapaasta Maailmasta Meksikoon Tijuanaan, niin se ei ole mitenkään ihmeellinen juttu. Moottoritiellä on raja-asema, ja joudut ajamaan hiukan hitaammin ja rajanylitykseen ei kulu aikaa ollenkaan, se on yhtä ihmeellistä kuin joku liikennevalo. Kukaan ei kysy mitään, kukaan ei ole kiinnostunut sinusta, olet vain yksinkertaisesti Meksikossa. Meksiko ei ota murheita mistään.
Mutta toisinpäin, tullessasi takaisin Meksikosta Vapaaseen Maailman, homma menee vaikeaksi. Nyt olet autojonossa tyypillisesti 1-4 tuntia, joskus kauemminkin. Maailman vilkkain raja-asema, jonka jonot ovat olleet minun tuntemanani aikana samat 1-4 tuntia viimeiset 30 vuotta. Tijuanassa on helvetisti amerikkalaisia tehtaina, joissa väsätään kuluttajakamaa Vapaaseen Maailmaan. Mieletön määrä rekkoja haluaa pakertaa Meksikosta Vapaaseen Maailmaan, mutta Vapaa Maailma ei osaa organisoida rajanylitystä järkevällä tavalla. Itse asiassa suurin osa rajalla odottavista ihmisistä on amerikkalaisia, jotaka haluavat palata takaisin Onnelaan. Tijuanan meksikolaiset voivat kävellä rajan yli ilman autoa muutamassa minuutissa.
Olin kuulevinani sanan ”Vaalimaa”. Mainitsiko joku Vaalimaan? Miten niin Neuvostoliitto? Ei jumalauta, maailman vapain maa, maailman edistyksellisin maa, ja silti ne ei osaa hoitaa omaa vaalimaataan yhtään sen paremmin kuin venäjä.
Miten olisi jos vertaamme lukuja Suomeen? Tijuanan raja-aseman kautta kulkee 50 miljoonaa ihmistä vuodessa ja jnekeissä asuu 300+ miljoonaa ihmistä. Suomen ja Ruotsin välillä kulkee jotain 10 miljoonaa ihmistä, eli noin kaksi kertaa Suomen väkiluku. Kuinka usein rajalla odotetaan 4 tuntia? Tämä tilanne olisi Suomessa täysin absurdi ajatus. Jos homma menee vaikeaksi, niin homma korjataan. Mutta näin ei tapahdu Vapaassa Maailmassa – täällää asiasta puhutaan 20 vuotta ja mitään ei tehdä.
Oliskohan niin, että kun maan koko kasvaa, niin byrokratia lisääntyy, ja sen jälkeen mikään ei enää futaa oikein? Parhaiten toimiva iso maa on varmaan yhdellä lailla mitattuna Saksa, ja jollain muulla mittatikulla Kiina joka on handlannut monta isoa ongelmaa aika hyvin (esim väestönkasvu) – ei ongelmattomasti mutta silti aika hyvin.
Käppyrän aiheena on mediaani (mediaani: puolet jengistä on työttömänä kauemmin ja toinen puoli lyhyemmän aikaa) työttömyyden kesto Vapaassa Maailmassa. Tähän asti viimeisen 50 vuoden aikana työttömyyden kesto on ollut viiden ja kymmenen viikon pituinen, mediaanilukuna.
maailmanmenoa vapaassa maailmassa... 