Rick’in kuvia Haitilta

Päivitys: Jihuu. sain vihdoinkin (kes 10.2.2010 klo 2:20 Suomen aikaa) lisättyä Rick’in kuvat niin että ne voi nähdä ilman Naamakirjaa.
http://heka.smugmug.com/
Siellä on myös läjä aiemmin vuonna 2009 ottamiani kuvia Haitilta.

Ja tässä yhden toisen tyypin kuvia samalta reissulta, tosin vain Naamakirjassa. Näissä kuvissa on enemmän selityksiä kuin Rickin kuvissa.
http://www.facebook.com/album.php?aid=51650&id=1300160765&ref=mf

—————————

Kaverini Rick, ensiapupuoskari, jonka kanssa olen palloillut Haitilla, palasi eilen Port-au-Princestä. Tässä linkki hänen kuviinsa.  Rick ja minä yritämme rakentaa puhtaan veden projektia Haitin keskiylängölle.  Ilmeisesti maanjäristys ei tule oleellisesti hidastamaan sitä projektia.

http://www.facebook.com/album.php?aid=148240&id=763778303

Päivitys Yksi. Voihan vee.  Kuvia ei voi nähdä ellet ole feisbuukin jäsen.  Korjaan jutun noin 12 tunnin kuluttua. Olen juuri nyt Anchoragessa Alaskassa. Tämä on eka kertani Alaskassa, mutta paikassa on selvästi tyyliä. Tässä katukuva ei Haitilta vaan Anchoragesta. Venenäyttely. Ja mönkijän etulokasuojassa on “myytävänä” kyltti …

Päivitys Kaksi. Rick yrittää saada kuviaan yleiseen jakeluun. Se varmaan onnistuu kohta pian parin päivän sisällä.  Tätä odotellessa palaan takaisin kertomaan huomioitani Alaskasta.

Alaska. En ole ennen ollut Alaskassa ja nyt vietin boin 48 tuntia Anchoragessa, joten olen todellinen asiantuntija joka tietää kaiken Alaskasta.

Minun eka huomioni oli taksi joka heitti meidät kentältä hotelliin. Taksi oli siisti ja kukaan ei ollut oksentanut takapenkille, tai ainakin takapenkki oli puhdistettu.
Toinen huomio oli hotelli: hotelli keskustassa oli yksi niitä tavallisia amerikkalaisia höpöhotelliketjuja (Marriot Regency) mutta siellä tarjottiin “minkä lehden haluasit saada aamulla?”. Vaihtoehtoja oli kolme, USA Today (isolevikkinen lehti, tasoltaan jossain Iltalehden ja vessapaperin välillä), Wall Street Journal (suht ok lehti, taitaa olla levikiltään jenkkien ykkönen nykyään, jota lukee joka 150s amerikkalainen – Hesaria lukee yksi kymmenestä suomalaisesta), ja paikallinen Ankkuripaikan lehti.  Minä olen intohimoinen lehtienlukija ja en ole missään jenkeissä ollut hotellissa jossa tarjotaan mitään muuta kuin USA Today paskaa.
Kolmas huomio: en muista kenenkään kysyneen minulta “Hau are juu?” tai “hau is evriting?”.  Tilaat ruokaa, tsekkaat itsesi hotelliin, yrität myydä skeidaasi porukalle – kaikki ihmiset tuntuvat keskittyvän käsilläolevan asian hoitamiseen ilman syvällistä keskustelua sittä miten sinulla menee, miten perheelläsi menee, ja miten koirallasi menee.
Neljäs huomio: Anchoragessa saa helposti helvetin hyvää kahvia. Normaali jenkkikahvi on sekoitus kissankusta ja väljähtänyttä viemärivettä – hirveätä paskaa. Esim Roberts Coffee Hesassa on itse asissa ihan hyvää kahvia, ja Kaffecentralen Hesassa Museokadulla myy helvetin hyvää latteeta.
Viides huomio: Yksi fiksummasta päästä oleva kaverini väittää että pohjoisessa elävä jengi on jossain suhteesa “fiksumpaa” koska jos et ole jossain määrin fiksu, niin kuolet ensi talvena. Minusta jannun ajatuksissa ei ole ollut tässä kohtaa paljonkaan järjen häivää, paitsi tämän 48 tunnin syvällisen Alaskan matkani jälkeen. Mulle jäi sellainen kutina, että Alaska vaikuttaa toimivan aika lailla yhtö hyvin kuin Suomi – yleisestä maailmanmenosta tuntuu puuttuvan täysin tietynlainen yleinen perusälyttömuus, joka mielestäni leimaa amerikkalaista kulttuuria “yleensä”.
Kuudes huomio: Ja kuten aina Vapaassa Maailmassa, jeesus on aina paikalla.  Utahissa mormonit uskovat, ja tämä ei ole minun keksimäni juttu, että jeesus kuoltuaan ja herättyään luolassaan, päätti kälppiä Amerikkaan (en muista oliko kyseessä Etelä- vai PohjoisAmerikka) – minusta ihan todelta kuulostava juttu. Pitkän Alaskan vierailuni aikana kävin ostamassa sämpylän ja sämpyläkaupassa oli seinällä jeesuksen kuva Alaskassa. Kuvassa Nassakan Jessellä on hiukan kylmä ja siksi jesse veti Partioaitasta ostamansa talvipalttoon hupun päähänsä.  Mulla ei valitettavasti ole kuvaa jessen sandaaleista eikun huopatossuista.

Ilahduttavan erilainen kuva Nassakan Jessestä.  Seuraavaksi odotan kuvaa jossa näkyy murtsikkasukset.

Minulle jäi aika positiivinen kuva Alaskasta.  Se tietenkin perustuu vain 48 tunnin vierailuuni. Mutta mulle jäi sellainen kutina, että Alaska on täysin erilainen muusta jenkkilästä, ehkä samalla lailla kuin Suomi one erilainen kuin Sisilia.

Haiti. Saan ehkä Rickin kuvat liikenteeseen “pian”.  Rick yrittää saada kuvansa yleiseen jakeluun. Arvelisin tällä hetkellä “kaksi päivää”…

ProjectMedishare Hesarissa ja New York Timeksessä.

Olen kertonut pari kertaa ProjectMedisharessa – jengi jonka kanssa palloilin Haitissa viime vuonna kaksi kertaa.  Minusta se porukka oli tosi kovaa sakkia joka ei tuhlaa heille lahjoitettua fyffeä vaan saa asioita aikaan.

Aika vekkulia. Vapaa Maailma on pysäyttänyt pelastuslennot, koska kukaan ei tiedä kuka maksaa sairaalalaskut.  Mikä on sinänsä hyvä kysymys. Vapaa Maailma on pönkittänyt aika isolla innolla viimeiset satasen vuotta Haitin erilaisia valistuneita diktaattoreita (kuulostavatko isi ja poika Doc Duvalier tutuilta nimiltä?) joten nyt olisi ehkä aika olla pihtailematta.

Lähteet:
(1) Hesarin artikkeli http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lääkäri+Haitin+järistysuhrit+kuolevat+ilman+USAn+evakuointilentoja/1135252518439
(2) New York Times lehden artikkeli samasta aiheesta 29.1.2010 PDF failina US Suspends Haitian Airlift in Cost Dispute.NYT.20100129
(3) Jos tunnet polttavaa tarvetta antaa ProjectMediSharelle fyffeä, niin luottokortti on kätevä ja nopea tapa tämän linkin kautta (ja ilman rahaa voit katsella lukea heidän puuhistaan) http://www.projectmedishare.org/
(4) Etsimällä sanalla Haiti näet aikaisempia juttujani tästä aiheesta.
(5) ProjectMedisharen ploki jota tunnutaan päivitettävän päivittäin useita kertoja http://projectmedishare.wordpress.com/

Esitäytetty veroilmoitus on epäisänmaallinen.

(tämä on aika puhtaasti mielipide artikkeli, “mitä musta tuntuu”, minulla on aika vähän tilastoja tai muita luotettavia lähteitä tukemaan omia vaikutelmiani. Kuten aina, eriävät mielipiteet ovat edelleenkin tervetulleita).

Vapaassa Maailmassa alkaa iso rumba joka vuoden alussa koska veroilmoitukset täytyy postittaa verottajalle huhtikuun 15 päivään mennessä. Porukka ostaa veroilmoitus softaa ja palloilee veroilmoitusten neuvontapalveluihin ja huhtikuun 15 päivän iltana postitoimistot ovat auki keskiyöhön asti, jotta jengi saisi veroilmoituksensa ajoissa postiin.  Kerron tietenkin jengille, että eräässä kommunistimaassa verohallitus esitäyttää veroilmoitukset ja koko homma on tehty aika helpoksi.

Suureksi hämmästyksekseni luin pari päivää sitten, että Kalifornian osavaltio osaa myös tehdä esitäytettyjä veroilmoituksia. Ahaa, Vapaan Maailma ei olekaan niin toimintahäiriöinen kuin kuvittelin. Paitsi että on.

Osoittautuu että liittovaltio vaatii työnantajia ilmoittamaan maksamansa palkat maaliskuun loppuun mennessä eli kaksi viikkoa ennen veronpalautusten viimeistä jättöpäivää.  Eli liittovaltiolla ei olisi riittävästi aikaa esitäyttää ja postittaa esitäytettyjä veroilmoituksia.

Mutta maailman napa, Kalifornia, osaa jo esitäyttää Kalifornian veroilmoitukset. Minä en tiennyt tästä mitään. Itse asiassa en tunne ketään joka olisi tiennyt mitään tästä jutusta.  Miksi ihmeessä jengi ei käytä esitäytettyjä veroilmoituksia, vaikka niissä on selvästi järkeä? Itse asiassa esitäytettyjen veroilmoitusten käyttäjistä 99% sanoo haluavansa käyttää niitä jatkossakin. Miksi, äiti, miksi (juuri) kukaan ei käytä niitä?

Miksi? Koska lobbaajat ovat ajaneet koko ohjelman maan alle. Siis mitä lobbaajat? Tietenkin lobbarit, joiden palkan maksavat veroilmoitusten täyttöohjelmia valmistavat softafirmat.

Kaliforniassa on kaksi miljoona veronmaksajaa, jotka saisivat käyttää esitäytettyjä veroilmoituksia.  Heistä 60.000 käytti niitä, eli vain yksi 33:sta veronmaksajasta. Kalifornian osavaltiolle maksaa noin $2,59 (1,73€) käsitellä paperinen veroilmoitus ja vain $0,34 (0,23€) kösitellä elektroninen veroilmoitus.  Kaikkien pitäisi olla onnellisia. Softafirmat eivät ole onnellisia.

Siksipä Kalifornian osavaltion käyttää vuosittain huimat $10.000 (6.700€) tiedottaessaan esitäytettyjen veroilmoitusten ihanuutta. Se on kokonaista 2 senttiä per veronmaksaja. Kumma juttu ettei kukaan ole kuullut näistä himmeleistä. Ja Kalifornian valtionvarainministeri sanoo suoraan että tämä johtuu softafirmojen lobbauksesta tätä järkevää olemassaolevaa ja toimivaa systeemiä vastaan.

Lobbaus on Vapaan Maailman iso ongelma. Lobbaaminen on minusta karannut täysin käsistä.  Tämä softalobbareiden duuni esitäytettyjä veroilmoituksia vastaan ei ole mitenkään erikoinen juttu – tällä lailla kaikki toimii Vapaassa Maailmassa. Kuka päättää mitä armeija ostaa? Ei tietenkään puolustusvoimat tai -ministeriö vaan isänmaalliset asefirmat – yksi hyvä esimerkki tästä on ilmavoimien C5 kuljetuskone jota ilmavoimat eivät halua ja jota puolustusministeriö ei halua. Mutta lobbarit ovat ajaneet poliitikot vaatimaan C5 koneiden rakentamista ja viime kesänä niitä sitten päätettiin tilata $674m (450m€) edestä.

Tämä lobbaus on mielestäni tuhonnut suuressa määrin rationaalisen päätöksenteon Vapaan Maailman politiikassa.  Päätöksenteko ei enää perustu asioiden pohtimiseen, vaan aika puhtaasti metelöintiin ja huutamiseen. Mulla on aiheesta jotenkin epäselvä ja epämääräinen esimerkki.  Joskus viimeisen kahden vuoden aikana luin Hesarista jutun, jossa puhuttiin rautateiden ja junien metelistä, ja miten se häiritsee ihmisiä.

• Hesari haastatteli valtion rautateiden jengiä, jotka totesivat että jos asunnot siirtyvät lähelle ratoja, niin siitä seuraa meluhaittoja koska junat aiheuttavat meteliä.
• Hesari haastatteli kunnan kaavasuunnittelijoita, jotka sanoivat jotain siihen suuntaan, että joo jos rakennetaan lähelle ratoja niin melu voi hyvinkin olla ongelma.
• Hesari kysyi rakentajilta ja vastaus oli, että joo tosiaan, jos asunnot lähellä rataa, niin melu on ongelma.

Nyt Suomessa radat ja meteli osoittautuitivat olevan olemassaolevia ongelmia. Kaikki osapuolet myönsivät tosiasiat (“junat metelöivät”, “asunnot lähellä rataa ovat alttiita metelille”) ja kysymys ei enää ollut kuka on syyllinen tai kuka on vastuussa, vaan kysymys oli mitä nyt tehdään.

Vapaassa Maailmassa valtion rautatiet olisivat kieltäneet junien aiheuttaman metelin, rakentajat olisivat kieltäneet rakentaneensa mitään lähelle rautateitä ja rakennuskaava suunnittelijat ilmoittaisivat että tämä onegelma ei kuulu heille.  Minä olin aidosti huuli pyöreänä Hesarin jutun siitä osasta, jossa kaikki asiaan osallistuvat sidosryhmät myönsivät näytöksen ensimmäisessä näytöksessä, että “junat aiheuttavat meluhäiriöitä”.

Tästä alkaa järkevä keskustelu asiasta Suomessa.

Tämä ei olisi mahdollista Vapaassa Maailmassa. Ensiksikään kukaan ei myöntäisi että junat aiheuttavat meluhaittoja. Toiseksi kukaan ei myöntäisi että kuntien kaavoitussuunnitelmissa asunnot olisi pitänyt pitää kauempana junaradoista. Ja junajengin lobbaavat selittäisivät miksi junien melu itse asiassa on rauhoittavaa taustaääntä lapsille.

Tämä kaikki on johdantoa seuraavalle jutulleni aiheesta puoluetuesta Vapaassa Maailmassa. Suomen puoluetukiskandaalit eivät ole mistään kotoisin – Vapaa Maailma on ihan omassa liigassaan…

Lähteet: (1) New York Times artikkeli PDF failina Why can’t the IRS help fill in the blanks

Pommin ainekset lentokenttäskannerin läpi.

Tässä Boingboing.net’istä mainio saksalainen TV ohjelma, jossa he testaavat näitä uusia lentokenttäskannereita jotka “näkevät” vaatteiden läpi. Vehke löytää hyvin linkkuveitset muttei pommin aineksiä eikä sytyttimiä.

Ohjelma on saksaksi, mutta siitä käy aika hyvin selville mitä siinä pölötyksen ohessa tapahtuu.  Jannu saa pommin ainekset ja sytytyskamat kauniisti skannerin läpi. Videon lopussa jannut näyttävät mitä “salakuljetetuilla” kamoilla saadaan aikaan. Teknisesti kyseessä ei kai ole pommi vaan … palopommi?

Aika hauskaa.  Ja lentokenttien turvejengi ei ole vieläkään löytänyt minun veistäni joka tulee aina mukaan koneen matkustamoon.  Tällä hetkellä se on päässyt yli 90stä turvatarkastuksesta läpi ilman mitään nikottelua. “Hyvää ja turvallista lentoa” toivottavat ne ystävällisemmät turvatarkastajat.

Niin kai. Ainakin mulla on kättä pitempää messissäni.

Lähteet: (1) BoingBoing.net artikkeli http://www.boingboing.net/2010/01/22/naked-airport-scanne.html

Mielenkiintoinen CNN video Port-au-Princestä

Päivitys 24.1.2010 En huomannut mutta JH huomasi. Allaoleva videon oikeassa yläkulmassa lukee “Page 1 of 4″. Sivulla on siis 4 erilaista 360 asteen videota. Uskomaton spektaakkeli.

Tässä aika uskomaton video suoritus.  CNN ajoi autolla vähän yli kolme minuuttia Port-au-Princessä.  Video on sikäli aika tajuton, että voit seurata sitä aivan kuin olisit itse istumassa autossa. Voit hiirellä kääntää maisemaa aivan kuin kääntäisit päätäsi.  Jos pysäytät videon, niin voit tutkia rauhassa maisemaa autosi ympärillä.  Myös heikkohermoiset voivat katsella videota ilman sydämentykytystä – ainakaan minä on nähnyt verta tai ruumiita.

CNN video alkaa uudessa ikkunassa:

http://www.cnn.com/interactive/2010/01/world/haiti.360/index.html?hpt=C1

Video tuntuu olevan joltain aika hyvin pystyssä pysyneeltä seudulta. Käsittääkseni kadut ovat käyttökelvottomia pahimmin tuhoutuneilla alueilla (ne joissa yli 40% rakennuksista on tuhoutunut).

Terroristit lentokoneissa.

Lentokenttien turvatarkastukset ovat puhdasta pelleilyä. Bruce Schneier on tunnettu jäbä joka kirjoittaa näistä jutuista plokissaan (Bruce on muistaakseni British Telecom yhtiön joku turvapomo – ei ehkä ihan turha jäbä) ja hän on aloittanut kilpailun uuden logon suunnittelusta Vapaan Maailman KuljetusTurvallisuusHallinnolle (TSA eli Transportation Safety Administration). Logoja löytyy Brucen plokista (lähde 1), tässä yksi niistä uusista logoista.

Olen kirjoittanut jo muutaman kerran veitsestäni lentokoneissa.  Olen kuljettanut vuonna 2009 lentokentillä veitseni noin 90 turvatarkastuksen läpi eri puolilla maailmaa.  Jäin yhden kerran kiinni – Kairossa Epyktiläisen Museon turvaportti löysi veitseni ja otettiin talteen ja olisin saanut sen takaisin, mutta unohdin tehdä sen.

Viimeistä edellisellä Suomen matkalla joku viikko sitten päädyin lahjoittamaan veitseni erään suurehkon suomalaisen lentoyhtiön turvajengille yhden kaverini kautta.  Minun oli tietenkin pakko kysyä olisiko mahdollista että saisin tästä hienosta kansalaispalveluksesta apkreidin kotilennollani samaisen suurehkon suomalaisen lentoyhtiön koneella.  Ao henkilö ilmoitti että hänellä ei ole tarpeeksi munaa tehdä tällaista urotekoa – ei ongelmaa mutta ainakin yritin.

Välikätenä ollut kaverini antoi minulle vastalahjana astetta huonomman veitsen.  Tässä lahjaveitsi Helsinki-Vantaa kentän turvatarkastuksen jälkeen Platina Teloittaja loungessa.

Ja tässä lahjaveitsi JFK kentän turvatarkastuksen jälkeen American Aeroflotin Platina Teloittaja jengin Lippulaiva Loungessa.

Minusta on täysin mielipuolista että veitseni kulkee tyynen huomaamatta kaiken maailman turvatarkastusten läpi lentokoneen matkustamoon.  Olisi tietenkin yksi juttu, jos yrittäisin ovelasti piilottaa veitsen jollain uudella tavalla.  Mutta minä vain heitän veitsen reppuuni tai laukkuuni sellaisenaan.  Veitsi vain on veskassa.  Ei yritystäkään piilottaa sitä. Ja kukaan ei silti löydä sitä.  Yli yhden kerran turvajengi on ottanut veskani erityistarkkailuluokalle, ja he purkavat laukun, heittävät kamat monelle eri muovitarjottimelle, jotka syötetään uudestaan mammografiakoneen läpi. Ja pelleilyn loputtua turvajengi palauttaa kaikki kamat minulle ja toivottaa hyvää matkaa. Joskus hiukan ystävällisempi turvajengi kysyy tarvitsenko apua laukun uudestaanpakkaamisessa….

En mollaa millään lailla turvajengiä – minäkään en löytäisi minun veistäni.  Jos minun tarvitsisi mulkoilla mammografin teeveeruutua, niin ekan viiden minuutin jälkeen olisin täysin kypsä. Kukaan täysijärkinen ihminen ei voi tihruta laukkujen kuvia ja yrittää löytää ruudulta terroristien kamaa.  Systeemi ei voi toimia, se on mahdoton ajatus, ja jollain lailla minun veitsihimmelini todistaa käytännössä, että systeemi ei todellakaan toimi. Ei missään, ei milloinkaan, ei vahingossakaan. Yhtälö on mahdoton.

Nyt tietenkin joku nero keksii kuka minä olen. Sitten joudun terroristilistalle, ja siitä eteenpäin saan erityiskohtelun jokaisella lentokentällä “hyvää huomenta söör, voisitteko ystävällisesti pyllistää tännepäin ja minä laitan nämä nyt lateksihanskat käteeni. Yritän olla varovainen …”.

Vankiloissa yksi ongelma on huumeet.  Jengi laittaa huumeita kortonkiin ja tunkee kortongin perseeseensä, tai nielee kortongin. Miehillä on yksi reikä joihin kortonkeja voi piilottaa, naisilla on kaksi reikää. nyt jos olen valmis räjäyttämään itseni lentokoneessa, niin aika helppo, joskin lievästi epähygieeninen, keino olisi laittaa räjähdysainetta kortsuun (viime joulun jannulla oli jotain 80 grammaa räjähdysainetta teipattuna kalsareihinsa – ei mikään iso paketti) ja tunkea se perseeseen.  Vessassa kortsu ulos, ja bäng bäng. Homma valmis, ja kaikki lentokenttien turvatarkastukset ovat täysin turhia.

Ehkä olen ymmärtänyt jotain väärin, mutta minusta turvatarkastuksissa ei ole mitään järkeä.

Lähteet: (1) Bruce Schneier’in ploki http://www.schneier.com/blog/archives/2010/01/tsa_logo_contes.html

Finnairin hieno asiakaspalvelu.

Finnair on jotenkin skitsofreeninen lafka. Finnair kokee näköjään asiakkaansa (Björn Wahlroosia lainaten) ongelmiksi, jotka tuovat vain hiekkaa koneen käytäville.

Mulla on American Airlinesin (tietääkseni) isoin ja mahtavin Pilven Veikot Sankarimatkustajan asiakaskortti, Executive Platinum, eli Platina Teloittaja asiakaskortti. Finnair ja American Airlines kuuluvat samaan OneWorld markkinointiliittoon.  Näillä Platina Teloittaja asiakaskorteilla yritetään saada paljon matkustava jengi koukkuun ja houkutella heidät lentämään mahdollisimman usein heidän, tässä tapauksessa OneWorldin, koneillaan.  Ajatus hyvä, Finnairin toteutus ajatuksesta on ihan perseestä.

Etsiessäni sopivaa kuvaa tähän juttuun tein KVG kuvahaun “Finnair Business Class” ja löysin tämän allaolevan kuvan.  Miten sattuikaan…

Tuo ylläoleva kuva ei tietenkään ole pisnesluokasta vaan vähän taaempaa.

Nyt viimeksi lentäessäni kysyin Hesan kentällä Finnairin virkailijalta onko mitään saumaa saada apkreidi pisnekseen kun minä olen tällainen hieno ja arvostettu Platina Teloittaja asiakas.  Vastaus oli ystävällinen tyyliin “ei oo, ei tuu eikä tilata”.  No, ei sitten.  Kundi kuitenkin tarjosi että voisin ottaa kaksi reppua hyttiin, mutta siitä ei ollut kauheasti iloa koska mulla oli kolme pakaasia.  Ja dorka kun olen, niin en funtsannut maailman menoa sen enempää. Otin boarding passini, kuljetin pakollisen veitseni turvatarkastuksen läpi (ihmeellistä ja tehotonta maailmanlaajuista kyykkyhyppypelleilyä), palloilin lentoaseman Platina Teloittaja asiakkaille rakennettuun Loungeen lukemaan lehtiä.  Ja sitten koneeseen istumaan penkille, jonka hra ja rva Finnair oli valinnut yhdelle OneWorldin parhaimmista asiakkaista.

Finnair antoi mulle pulpetin, jonka jalkatilassa on kaksi isoa laatikkoa. Pulpetin reunojen ja laatikkojen väliin mahtuu juuri ja juuri paitsi vasen niin myös oikea kenkä (hikiset kenkäni erottuvat laatikoiden molemmilla puolilla).  Koneessa oli tilaa karvalakkipuolella, ja myös pisneksessä oli tilaa.  Mutta Finnair päätti vittuilla ja antaa Platina Teloittaja asiakkaalle koneen taatusti paskimman pulpetin? En viitsinyt valittaa mutta istuin pulpetissani miettien koko lennon tätä juttua.

Lentoyhtiön ongelma. Mä jäin funtsaamaan tätä Finnairin ongelmaa.  Koneen jengillä on matkustajaluettelo josta todennäköisesti näkyy asiakkaan status. Koneen jengi luultavasti tiesi statukseni matkustajaluettelosta. Kentän asiakaspalvelu tiesi statukseni koska kerroin ao tyypille statukseni. Minusta on tullut Platina Teloittaja asiakas lentämällä pitkään ja hartaasti karvalakki puolella. Mulle ei tulisi mieleenkään ostaa pisneslippua tai ykköstä – sehän maksaa monta sataa per tunti.  Nyt jos Finnair yrittää saada asiakkaan ostamaan pisnesluokan lipun vittuilemalla ja potkimalla hyviä asiakkaitaan, niin se ei ainakaan minun tapauksessani futaa kovin hyvin.  En osta pisnesluokan lippua vaikka lentoyhtiö pakoittaisi minut seisomaan koko lennon ajan. Mutta Finnairin välinpitämättömyys (tai ehkä oikeammin “meitä ei asiakkaat kiinnosta” asenne) saa myös sen aikaan, etten halua enää ostaa Finnairilta yhtään mitään lippua minnekään.

Konsultit jauhavat jutuista kuten yrityskulttuuri.  Minusta yrityksillä on joku juttu, jota ihmisillä kutsutaan ehkä “luonteeksi”.  Yritykset ottavat duuniin jengiä joka istuu yrityksen kulttuuriin.  Ja Finnair ei ole mitenkään erilainen.  Minusta Finnairin yrityskulttuuri on lähinnä “koppava” – me koemme olevamme jotain helvetin erilaisen hienoa jengiä tässä maalaisten maassa.

Lentoni oli muuten Hesasta Njyy Jorkkiin Finnairilla, ja Njyy Jorkista Losiin Amerikan Airlinesin koneella. Kentällä kyselin mahdollisuutta apkreidiin kun jonotuslistalla oli 33 tyyppiä. Olin jonotuslistan ykkösenä, mutta kone oli täynnä ja kukaan ei saanut apkreidiä.  Koneen oven mentyä kiinni pisnekseksessä olikin yllättäen yksi pulpetti vapaana ja pääsin isompaan pulpettiin.  Amerikan Aeroflotissa pisneksessä oli tyhjää tilaa jonka Aeroflot antoi minulle. Finnairin koneessa oli pisneksessä tilaa ja karvalakkipuolella oli tilaa ja Finnair tunki minut koneen huonoimpaan pulpettiin. Joo, kiitti vitusti.

Amerikan Aeroflot. American Airlinesin koneet ovat vanhoja meluisia juttuja – melunpoistokuulokkeet (“noise canceling headphones”) on tarpeen näissä Amerikan Aeroflotin koneissa.  Ruoka on karvalakkipuolella paitsi aika kamalaa niin myös kallista – ja kaikki maksaa maltaita. Viihdepuoli on ihan perseestä – katosta roikkuu erilaisia ja erivärisiä kuvaputkia ja kaikki katsovat sitä samaa yhtä ja ainoata ohjelmaa. Mulle sillä ei ole mitään väliä koska en ole koskaan ollut kiinnostunut katsomaan sitä minkä joku lentoyhtiä kuvittelee olevan hyvää.  En myöskään tuntisi mitään tarvetta mennä syömään ravintolaan, jonka nimi olisi Kotoista Herkullista Lentokoneruokaa.

Ja nyt alkaa Finnairin välttämisprojekti.

Sala-ampujat tähtää raamatun avulla.

Päivitys 2010-01-22 klo 04:30 Lisäsin lähteen 6, joka on Hesarin juttu tästä aiheesta.

Päivitys 2010-01-20 klo 01:30 Lisäsin lähteen 5, joka on JHn lähettämä linkki ABCn uutisvideoon aiheesta.

Vaihteeksi täysin käsittämätön juttu – osastosta “ainoastaan Vapaassa Maailmassa”.  Amerikkalaisella sala-ampujien/sala-ampujien tähtäinten valmistajalla Trijicon’illa on monen vuoden USD 660 miljoonan sopimus toimittaa Vapaan Maailman merijalkaväelle 880.000 tähtäintä. Pojat tarttee tähtäimiä ja jonkun tarttee valmistaa niitä.

Trijicon kaivertaa tähtäinten kylkeen tekstin 2COR4:6 (Toinen Korinttilaiskirje 4:6) joka lienee suomeksi “Jumala, joka sanoi: “Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.”
Oikein ajateltu – aivokallosi pimeälle sisäpuolelle tulee tietenkin lisää valoa kun joku ampuu kallosi pirstaleiksi.

Olikohan muuten Simo Häyhällä kaiverruksia kiväärissään ja jos oli, niin auttoivatko kaiverrukset (kuka Simo Häyhä? Kts lähde 4)

Mulle ei ole ollenkaan selvää mistä tämä alkuasukkaiden älytön raamattusekoilu lähtee liikkeelle. Mainitsin pastori Pat Robertsonin selityksen Haitin maanjäristyksen syistä: Haitilaiset ovat tehneet sopimuksen Paholaisen kanssa (joskus vuonna 1800) ja siksi heitä nyt rangaistaan.  Hoh-hoijaa.  Mutta aika iso tätä jengiä selvästikin uskoo tähän puppuun, koska puppua riittää.

Lähteet:
(1) BoingBoing.net artikkeli josta on myös ylläoleva kuva http://www.boingboing.net/2010/01/18/secret-jesus-bible-c.html
(2) Alkuperäinen ABC uutisten artikkeli http://abcnews.go.com/print?id=9575794
(3) Raamattutähtäinten valmistajan kotisivu http://www.trijicon.com/Trijicon.cfm?CFID=11555961&CFTOKEN=46133423
(4) Simo Häyhä oli suomalainen sala-ampuja, ilmeisesti alansa maailmanmestari http://fi.wikipedia.org/wiki/Simo_H%C3%A4yh%C3%A4
(5) Lukijan JH lähettämä linkki ABCn uutisvideoon http://abcnews.go.com/video/playerindex?id=9598128
(6) Hesarin juttu aiheesta http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Afganistanissa+k%C3%A4ytetyiss%C3%A4+Nato-aseissa++viittauksia+Raamattuun/1135252315092

Port-au-Prince, Maanantai 18.1.2010

Tässä hiukan käsityksiäni maailman menosta taustasta Haitissa, Port-au-Prince’ssä (PAP on Port-au-Prince, HEL on Helsinki-Vantaa lentokenttä) tällä hetkellä. Tämä on puhtaasti MuTu juttua, mulla ei ole tällä kertaa mitään tilastoja tai lehtiartikkeleita mielipiteineni tueksi – tämä juttu on puhtaasti omia kuvitelmiani tai käsityksiäni vai vaikutelmiani. Itse juttua ei ole jäsennelty ollenkaan, se on vain ketju ajatuksia, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään.

Kehun tietenkin Project MediSharea (lähde 1 ja lähde 2) jonka toiminnan tunnen suht hyvin, ja jonka tukemiseen olen itse laittanut omia rahojani inohottavan paljon, jotain 5.000€ luokkaa. En ole koskaan ennen antanut mihinkään avustushöpsötykseen fyffeä, kirkon kolehtihaaviinkin laitoin vain irtonaisia housunnappejani ja hädissäni navastani kaivamaani nyhtää, mutta oltuani viime vuonna kaksi kertaa Haitissa MediSharen jengin kanssa sorruin tähän heikkopäiseen hyväntekeväisyyteen. Olen varmaan pahasti dementoitunut.

Periaatteessa Haitiin tuntuu olevan tulossa paljon apua.  Ongelma on se, että apu ei yleisesti ottaen pääse perille ihmisten käsiin ennenkuin vasta monen kuukauden kuluttua. PAPin lentokenttä on pahasti vaurioitunut, ja lentokoneiden pääsy on rankasti rajoitettua (mm PAPissa ei ole bensaa, joten koneissa täytyy olla bensaa myös kotimatkaa varten). PAPin satama on tuhoutunut, ja laivat eivät pääse purkamaan lastiaan.  Port-au-Princen kadut ovat täynnä roinaa, joten liikkuminen on vaikeata. Isomuotoinen apu ei pääse perille tässä vaiheessa.

Project MediShare. Tässä kaaottisessa vaiheessa MediSharen jengi lähettää PAPiin lekurijengiä 20 tunnin kierroksille.  Lennot on lahjoitettu Miamista käsin, alle kahden lentotunnin päästä.  MediSharen jengi lennätetään paikalle ja he kuljettavat repuissaan kaikki tarvikkeet – ja sitten he karkaavat pois, ja uusi jengi uusien reppujen kanssa tulee paikalle 20 tunniksi.  Tässä vaiheessa tämä on minusta järkevä tapa saada apua nopeasti paikalla. Tietenkin taustalla pyörivät toivottavasti massiiviset avustusohjelmat ovat myös järkeviä, mutta ne alkavat toimia, jos alkavat, vasta monen kuukauden kuluttua.

MediSharen taustaa. Project MediSharen toinen perustaja, tri Barth Green, on nyt jonkinlainen pelastusoperaatioiden ylipäällikkö Haitin presidentin mielestä (ottaen huomioon, että Haiti on läpeensä korruptoitunut maa, niin tämä ei tietenkään ole välttämättä mikään iso ansiomerkki). Yksi iso tekijä MediSharen suosiossa löytyy tästä kuvasta (ja kuvan artikkeli on lähde 3).

MediShare pääsee takaovesta sisään moneen paikkaan Haitissa, koska MediSharen jengi on tehnyt vahingossa pari asiaa oikein.  Kuvassa keskellä etualalla on Pasha ja Angele Vorbe.  Pasha on yhden Haitin rikkaimpien perheiden kakara. Jotain 12 vuotta sitten Pasha halvaantui salamurhayrityksessä, jossa hänen appiukkonsa kuoli.  MediSharen toinen perustaja, tri Green (kuvassa oikealla, sininen paita), sai pelastettua Pashan hengen lennättämällä hänet Miamiin jossa hän paikkasi Pashan edes rullatuolikuntoon. Pasha on positiivien jannu, joka tukee jostain syystä MediSharea kuin hullu puuroa, ja Pasha on saanut Haitin eliitin mukaan tukemaan MediSharea.  Kuvan ylärivissa vasemmalla on Marie Chery (tunnen hyvin, kova mimmi), joku jota en tunne, Ellen Powers (tunnen hyvin ja joka ei kuollut MediSharen toimiston romahtaessa PAPissa), Haitin pressa Rene Preval (olen nähnyt, en tunne), MediSharen toinen perustaja tri Barth Green (tunnen, hän ei tunne minua).

Tämä kaikki kuulostaa hienolta. Toisaalta, Vapaa Maailma lähettää Haitiin aika paljon fyffeä joka vuosi, auttaakseen Haitia pärjäämään paremmin. Ellen ole ihan väärässä, niin Vapaan Maailman Haitin apu on jotain USD150 miljoonaa per vuosi. Olin juuri ennen joulua PAPissa yhdessä isossa hyväntekeväisyysjuhlassa, jossa oli paikalla myös kaikki kuvan tyypit, mukaanluettuna pressa Rene Preval.  Rene oli joulun maissa rakentamassa itselleen Port-au-Princen isointa taloa, ja kenellekään ei ollut mitenkään epäselvää mikä oli ulkomaanavun suuruuden ja Renen talon suuruuden välinen yhteys.

Mitä yritän sanoa on se että Haiti on käsittämättömän korruptoitunut yhteiskunta.

Minusta tuntuu, että kaikkien isojen avustus organisaatioiden toiminnan täytyy perustua korruptioon, koska kyseessä on isoja rahoja.  Jos yrität saada kontainerin PAPin satamasta ulos, niin sinun on pakko maksaa maltaita vasemmalle ja oikealle saadaksesi kamasi ulos.  Ja joku varastaa silti puolet kontin sisällöstä ennenkuin se on perillä.

MediSharen ajatus 20 tunnin keikasta  PAPissa omat eväät repussa on mielestäni aika nerokas myös korruption kannalta. Yksikään tullimies ei ole kiinnostunut reppusi sisällöstä, se on liian pientä saalista heille. Jos jos kiinnostusta löytyy, niin reppuviritys pysähtyy 20 tunnin kuluessa.

Itse stadi. PAP (lentokentän lyhenne) on periaatteessa Helsingin kokoinen kaupunki, noin miljoona ihmistä.  Tästä porukasta on muutamalla prosentilla (3%?, eli saman verran kuin Helsingin Lauttasaaressa on löpöä, tai puolikas Joensuuta) koti, jossa on juoksevaa vettä ja vessa. Lopulla jengistä ei ole kodissaan vesihanaa eikä vessaa. Lehdissä on juttuja miten ihmiset repivät näkemiään vesiputkia saadakseen edes jotain vettä.  Ei kuulosta mitenkään uskomattomalta – näin minäkin tekisin.

Port-au-Princessä (“PAP”) oli tasan kaksi poliisiasemaa, nyt siellä on kaksi pannukakun näköistä poliisiasemaa. Sairaaloista ei käsittääkseni ole yksikään enää pystyssä tai toimintakelpoinen.  Kadut ovat täynnä krääsää, tiiliä, hylättyjä autoja (juuri mistään ei saa bensaa, tai jos saa, niin hinta on näköjään jotain 3€ per litra – meidän Puhdas Vesi projektissamme arvioimme perheellä olevan juuri ja juuri varaa maksaa 0,25€ per kuukausi puhtaasta vedestä).

Haitissa on jotain 10.000 YKn sotilasta, joiden tehtävänä on pitää yhteiskunta jollain lailla järjestyksessä.  YKn päämaja PAPissa on nyt pannukakku.  YKn sotilaiden toiminta on säädelty erilaisilla sopimuksilla, ja he eivät voi tehdä juuri mitään estääkseen mellakoita.

Toisin sanoen, se vähäinen yhteiskunta joka oli olemassa ennen maanjäristystä, ei ole enää olemassa.

Lähteet:
(1) MediSharen Facebook sivu, jota päivitetään ehkä useammin kuin saitteja http://www.facebook.com/pages/Project-Medishare-for-Haiti-Inc/103687956624?ref=mf
(2) MediSharen oma saitti http://projectmedishare.org/
(3) MediShare, Pasha, Haitin pressa taustaa http://projectmedishare.wordpress.com/2009/06/24/president-rene-preval-expresses-full-support-of-project-medishare-initiatives/

Haitin Port-au-Prince ennen maanjäristystä

Mikä ihmeen Port-au-Prince? Haitin pääkaupunki. Tässä kuvia joulukuvia vuodelta 2009. En ollut valmistautunut kuvaaman mitään kaupunkireportaasia, joten kuvat ovat vain satunnaislaukauksia auton ikkunan läpi.  Niiden avulla voi ehkä muodostaa edes jotain hämärää käsitystä Port-au-Princesta, läntisen pallonpuoliskon köyhimmän maan pääkaupungista, ja siitä maanjäristys saattaa siellä saada aikaan.

Tyypillinen katukuva. Porukkaa luuhaa kaduilla kuin pipoa, aidoissa roikkuu myytävää rojua, ikivanhat autot väistelevät toisiaan.

——

Paikallinen joukkoliikenneväline. Huomaa parikerroksinen talo taustalla. Jengi on köyhää ja heillä ei ole varaa rakentaa hyvin. Ja Haitissahan ei ole maanjäristyksiä kun kysyin asiaa. Ja ei ole ollutkaan 200 vuoteen …

——-

Tämä kuva on hienolta asuinalueelta, lähellä Villa Creole hotellia, joka on nykyään MediShare projektin joukkosidontapaikka. Villa Creole ei romahtanut, mutta hotelli Montanasta tuli pannukakku.

—-

Tässä toinen katukuva Villa Creolen läheltä.

——-

Tulin kai maininneeksi, että kuvani on otettu ennen maanjäristystä?

——

Katukuva. Vasemmassa reunassa betonimylly, paru jannua odottamassa jotain ja pakollinen paikallinen joukkoliikenneratkaisu.